Pannutus - kärsivällisyyden kasvattaja

Olen ollut pidemmän aikaa kiinnostunut käyttämään kosmetiikkani loppuun jemmoistani. En kuitenkaan tähtää minimalistiseen meikkijemmaan, vaan kohtuulliseen. Edelleen pidän siitä että minulla on valinnan varaa meikeissä ja koska minulla on todella kuiva ja herkkä iho niin olen joutunut etsimään minulle toimivia tuotteita pitkään. Lisäksi olen tietyllä tavalla kiintynyt meikkeihini, en halua heittää niitä pois vaan käyttää hyvät tuotteen loppuun eli pannuttaa ne. Pannutus siis tarkoittaa sitä että käyttää tuotteensa pannuun asti eli puuterisissa tuotteissa metallipannun pohja alkaa paistaa ja ideaalitapauksessa tuote käytetään kokonaan pois.

Vasemmalla Nuxen Reve de Miel huulirasvan jämät. Purkkiin on myös kaavittu Clarinsin Instant Light Lip Balm Perfector 03 My Pink huulirasvan jämät, siksi sisältö näyttää vaaleanpunaiselta. Oikealla Essencen 05 Soft Blonde kulmakynä ja Catricen MATT'tastic Beige -luomiväri.

Olen kirjoittanut jo aiemmin kosmetiikan säilyvyydestä ja mainitsen tässä vielä, että puuteriset tuotteen säilyvät todella paljon pidempään käyttökelpoisina kuin nestemäiset. Säilytysolosuhteilla voi vaikuttaa säilyvyyteen jonkin verran eli älä säilytä tuotteita kuumassa ja kosteassa kylpyhuoneessa ja muista pitää hajuvesipullot valolta suojassa pahvipakkauksessa. Laadukkaat tuotteet kestävät pitkään ja formuloinnillakin on vaikutusta säilyvyyteen: Jotkin huulipunat mm. härskiintyvät niiden sisältämien rasvojen takia nopeammin kuin toiset. Omasta kokemuksesta voin sanoa että Estee Lauderin huulipunat ovat olleet säilyvyydeltään pettymyksiä ja siksi en ko. merkin huulipunia enää osta.

Pannutus on muuttanut suhtautumistani kosmetiikan ostamiseen järkevämpään suuntaan. Tuotteet kestävät jatkuvallakin käytöllä yllättävän pitkään - onneksi koska silloin niitä ei oikeasti ole pakko ostaa koko ajan lisää. Itse en kuitenkaan ole halunnut sitoutua tiettyjen tuotteiden pakkopannutukseen vaan olen edelleen vaihdellut tuotteitani, jotka jo omistan, ja keskittynyt enemmän niiden käyttökiertoon eli rotaatioon meikatessa.

 Diorin viisikot: ylhäällä 169 Purple Crystal ja 809 Petal Shine, alhaalla 609 Earth Reflection ja 746 Ambre Nuit. Tässä on vain osa viisikoistani.

Olen huomannut että Diorin viisikot ovat jääneet monessa blogissa nykyisin vaille hehkutusta ja uudet merkit ovat monella korvanneet niiden keräilyn. Itse olen keräillyt meikkejä yli 10 vuotta ja sinä aikana alennusmyynneistä olen ostanut myös Diorin viisikoita. Ne ovat edelleen ihania ja aion käyttää ne viimeiseen partikkeliin asti. Viisikoiden värivalikoiman uudistuttua tajusin omistavani jo ne parhaimmat joten ihan heti en ole ostamassa uusia. Jälkikäteen ajateltuna en olisi ostanut niin montaa luomiväriä kuin omistan, mutta nykyisin mietin todella tarkkaan mitä ostan eli en enää tee jatkuvia hankintoja. Olen aina ostanut kosmetiikkani alennuksesta (mieluiten lisäalennuksesta) joten olen sitä kautta pystynyt ostamaan myös selektiivistä kosmetiikkaa. Ripsivärit olen kuitenkin muutamaa hutikokeilua lukuunottamatta ostanut aina marketista.

Pannutus tuntuu nyt mielekkäältä joidenkin tuotteiden osalta yhdistettynä palettien kunnolliseen kiertoon. Värit ja kosmetiikka on edelleen minulle tärkeitä ja auttavat jaksamaan arjessa. Kosmetiikka on osin harrastus - missään vaiheessa se ei ole ollut työ vaikka ystäväni joskuu vitsailikin että hänellä on oma tuote-esittelijä mukana kosmetiikkaosastolla.

Instagramiin postaaminen on tuntunut juuri nyt myös mielekkäältä tavalta jakaa kosmetiikkainnostustani, mutta aion pitää tämän blogin myös siinä rinnalla. Pannutus jatkukoon ja Instagramista voi käydä kurkkaamassa pannutuskuvia.

Konmaritus ja kosmetiikka

Viime aikoina naistenlehdissä, blogeissa ja jopa tv-ohjelmissa on vilistänyt juttuja KonMari-metodista, jossa siivoaminen ja tavaroiden karsiminen on keskiössä. Taustalla on ajattelu, että tavaroiden vähentäminen ja yleinen hyvä järjestys vapauttaa henkisiä voimavaroja ja ihan asuinneliöitä muuhun toimintaan. Luulen, että suurin osa konmaritukseen hurahtaneista on naisia. En jotenkin usko, että miehet niin innostuisivat lukemaan siivoamisesta ja järjestyksestä. Voin tietysti olla väärässä.

Olen seurannut ilmiötä myös lähipiirissäni, kun hyvä ystäväni S on innostunut myymään tavaroitaan nettikirpputoreilla ja ostaa nykyään kaiken mahdollisen kirpputorilta...sekä käyttää käsittääkseni melkein yksinomaan luonnonkosmetiikkaa. Hän innostaa esimerkillään minuakin kuluttamaan vähemmän.

Itse en ole luopunut juurikaan tavaroistani. Joitakin kosmetiikkatuotteita olen lahjoittanut äidilleni ja yhdelle tuttavalle, jolla tiedän tarvetta olevan. Konmaritus on saanut minutkin kuitenkin muutamaan otteeseen siivoamaan enemmän mieheni suureksi ilostukseksi. Olen jopa rullaillut pyyhkeitä koriin rullat ylöspäin niin että näen mitä pyyhkeitä korissa on. Sen jälkeen olen kuitenkin latonut korin päälle vaakatasoon lisäpyyhkeet...nopein ja helpoin ratkaisu. Fanaattisimpien konmarittajien mielestä ehkä selkärangattomin.

Asunto on vaihtunut HOASin sillipurkista miehen isompaan asuntoon. Tämä on mahdollistanut myös vihdoin kapean Hemnes-lipaston hankkimisen. Vanhan mäntysenkin mies maalasi valkoiseksi. Vetimet ajattelin aluksi vaihtaa mutta vedinten hinnat nähtyäni tulin toisiin aatoksiin. Spreijattiin ne sitten yhdessä kultaisiksi mikä maksoi vain 5 €. Näin ollen sain suurimman osan kosmetiikastani laitettua omille paikoilleen. Järkytyin meikkien määrästä ja nyt yritän olla hamstraamatta lisää. Silti välillä saatan käydä palettejani läpi kuin Klonkku konsanaan ja huokailla aarteitteni äärellä. Vähän kaduttaa niiden osto, mutta se menee ohi kun käytän niitä...ja minähän myös käytän.

Koska olen 90-luvun laman lapsi, ei kotona ollut juurikaan ylimääräistä. No nyt on. KonMari-villitys muistuttaa itseäni lähinnä siivoamaan enemmän, ostamaan vähemmän ja käyttämään loppuun jo ostetut tuotteet. On ollut pakko vähentää uutuustuotteiden lanseerausten seuraamista, koska se aiheuttaa liikaa ostohaluja - tästä välillä lipsun. Äitini jaksaa muistuttaa miten hänellä oli ennen vain Tokalon värivoide sekä sininen luomiväri ja hyvin pärjäsi. Onhan se niinkin. Silti minusta on ihana vaihdella luomivärejä, huulipunia, tuoksuja ja kynsilakkoja fiiliksen mukaan. Hypistellä, kokeilla ja innostua kosmetiikkatuotteista.

En usko että tavaran vähentäminen tuo onnea, mutta pysyvä järjestys voi kyllä lisätä mielenrauhaa.  Monet tavaroistamme ovat tärkeitä vain meille, ei muille. Muistot saattavat lisätä ihan jonkin rahallisesti arvottoman esineen arvoa meille, ei muille. Tämän huomasin taannoin Fidan kirpputorilla käydessäni. Mietin etten yhtään ihmettele miksi joku on halunnut niistä tavaroista eroon, mutta oli epätodennäköistä että joku vielä ne huolii. Osan kyllä, mutta tuskin kaikki löytävät uuteen osoitteeseen. Niin paljon huonoa ja kulunutta tavaraa oli tarjolla. Silti olen sieltä tehnyt vuosien varrella muutaman löydön eli hyvät ja ehjät tavarat liikkuvat tietysti nopeasti ja niitä täytyisi kytätä. Siihen ei kärsivällisyyteni riitä ja onneksi ystäväni S on vinkannut jos on nähnyt vaikka keräämääni astiasarjaa jossain. Yllätyksekseni Fidassa on ollut tarjolla myös vanhoja meikkejä, jotka kuuluisivat kyllä mielestäni ilmaiskoriin tai ihan roskikseen, koska kyseessä on kuitenkin hygieniatuotteet.

Konmarituttamisen hehkuttaminen on kuitenkin vähän pysäyttänyt minua tavaroideni äärelle. Ne tuovat minulle nyt paljon enemmän iloa kun tiedän mitä on missäkin enkä enää kompastele niihin tilan ahtauden takia. Kosmetiikassa täytyy myös miettiä säilyvyyttä. Tunnustan että käytän kosmetiikkaani reilusti yli valmistajien suosituksien. En säilytä kuin välttämättömimmät kosmetiikat (dödö, shampoo, hoitoaine, saippua jne.) WC:ssä ja kaiken muun muualla asunnossa. Muuten luotan aistinvaraiseen havaintoon siitä voiko jotain tuotetta vielä käyttää. Minulla on yli kymmenen vuotta vanhoja hajuvesiä joita käytän edelleen. Koska säilytän niitä aina mukana tulevissa pahvilaatikoissa niin suurin osa on pysynyt valolta suojassa ja siten hyvänä. L'eau par Kenzon jämät ja siskoni ikivanhan Tommy Hilfigerin Tommygirlin käytin pöntönraikastajana loppuun. Diorin J'adoren edp on yli kymmenen vuotta vanha ja edelleen hyvän tuoksuinen. Voittaa nykyiset vesitetyt versiot mennen tullen.

Konmaritus on saanut pohtimaan millainen aineeton tai aineellinen kuluttaminen olisi mieluisaa tai onko kuluttaja edes se miten itseäni määrittelisin. Onhan se todella negatiivinen termi: kuluttaja kuluttaa rahansa, aikansa ja luonnonvarat vielä päälle. Mieluummin olen kansalainen, vaikka on se kuluttamisen paino varmasti harteillani. Kukat tuovat minulle kuitenkin iloa ja piristyn ruukkukukkien väreistä läpi vuoden. Ehkä siis panostan niihin myös tulevaisuudessa.

Joillakin konmarituksen tavoitteena on minimalistinen ja tavarasta tyhjä koti, toisilla se että mahtuu liikkumaan asunnossa. Koska ihmiset ovat erilaisia, niin ovat myös tavoitteet ja tarpeet. Joku haluaa meikkipussiin vain muutaman luottotuotteen, toinen haluaa mahdollisimman monta eri tuoksua. Kaikki varmasti keräävät edelleen jotain konmarittamisen mahdollistamana tai siitä huolimatta: kokemuksia ulkomaanmatkoista, hopealusikoita, tuoksuja, huulipunia tai vaikkapa ihan vain mustikoita. Itse iloitsen siitä, että nykyään löydän jemmoistani nopeasti juuri sen luomivärin tai huulipunan jota satun kulloinkin kaipaamaan.

Kuorivat sukat

Löysin laatikosta Footnerin kuorivat sukat (2 x 20 ml, made in Taiwan), jotka ovat siskolta saatu lahja varmaan yli vuosi takaperin. Olivat hautautuneet ties minkä romukasan alle ja nyt vihdoin päätin että minähän kokeilen ja katson mihin näistä on.

Kauneudenhoitorutiineistani kaikenlainen kuorinta on ollut oikeastaan aina pannassa, koska atooppinen ihoni on poikkeuksetta vain ärtynyt kuorinnasta. Siksi suhtauduin myös näihin kuorintasukkiin varauksella.

Käyttö: Sukkia pitää pitää tunti jalassa ja sen jälkeen huuhdella jalat.Vaikutuksen pitäisi alkaa näkyä 5 - 10 päivän päästä eli mikään pikaratkaisu akuuttiin jalkojen kaunistautumiseen nämä sukat ei ole. Ihon kuoriutuminen voi kestää parikin viikkoa.

Jalkojen lähtötilanne: Olen lintsannut jalkojen rasvaamisesta pitkään ja sen kyllä huomaa. Kantapään ja jalkapohjan välistä iho on superkuivaa ja olen vetänyt siitä kaistaleita irti (tiedän ettei saisi). Pottuvarpaissa kovettumat ovat kasvaneet ja jaloissa on muutama rakko lenkkeilystä.

 

  

Käyttökokemukseni: Nämä ovat todella isot sukat ja koska minulla on pieni jalka jouduin käyttämään hieman maalarinteippiä, jotta sukat pysyisivät napakasti jalassa. Laitoin vielä villasukat näiden päälle, koska sukkien sisällä oleva geeli on kylmää ja tuntui ensimmäiset 40 minuuttia kylmältä villasukista huolimatta. Minulla on tosin huono ääreisverenkierto ja melkein aina jalkoja paleltaa. Loppua kohden tunsin kuitenkin epämiellyttävää kuumotusta jaloissa. Pääsin kuitenkin tunnin vaikutusaikaan. Oli ihana rasvata jalat käsittelyn jälkeen. Mieheni kommentoi kuorintasukkia sanomalla, että nuohan haisevat ihan alkoholille. No, INCI:ssä alkoholi tulee heti veden jälkeen toisena, joten ei ihmekään että haiskahtivat. Ensivaikutelmani olikin, että mitkä ihme myrkkysukat vetäisen jalkaani ja kaiken maailman juttuja sitä yrittääkin jotta pääsisi vähän helpommalla kauneudenhoidossa (tämä oli kuitenkin aika kaukana rentouttavasta ja kivasta puunaamisesta).

Jälkipuinti: Kun vaikutuksesta oli kulunut 20 minuuttia jalat tuntuivat edelleen hieman kuumottavilta ja ne kihelmöivät. Iho alkoi kuitenkin varsinaisesti kuoriutua vasta noin 5 - 6 päivän jälkeen sukkien käytöstä ja ihon riekaleita jäi ympäri asuntoa ja sukat olivat täynnä niitä. Ihan helpolla näillä sukilla ei pääse, koska asunto ja tavalliset sukat on pakko imuroida ihoriekaleista. Kaiken kaikkiaan käyttökokemus oli epämiellyttävä ja koin, että dippasin jalkani myrkkysukkiin. Jaloista tosin lähti yllättävän paljon kuollutta pinta-ihokerrosta pois, mutta pottuvarpaiden kovettumiin sukat eivät tehonneet. Jalat näyttivät puolentoista viikon jälkeen käytöstä aika hyviltä. Tosin epäilen, että ihan jalkarasvan säännöllisellä käytöllä olisi voinut olla sama vaikutus. Lisäksi vaikutus oli vain väliaikainen, koska minusta tuntui että kovettumia alkoi muodostua melko pian uudelleen. En ostaisi näitä sukkia itse, enkä haikaile käyttökokemuksia lisää.

Kevätlakka

Pääsiäisenä hillitsin itseni, enkä syönyt yhtään suklaamunaa tai muutakaan pääsiäiskarkkia. Nyt ostin itselleni ihanan pastellisen liilan kevätlakan. Lumenen Gel Effect 18 Aamukaste (5 ml, valmistusmaa tuntematon) on ihanan kiiltävä lakka ja siinä on pientä hopean väristä kimmalletta tuomassa lisäheijastusta ja kiiltoa lakkaukseen.

Kaksi kerrosta riitti peittävään lopputulokseen ja sivellinkin oli passeli - ei liian kapea. K-Citymarketissa on nyt Lumenen tuotteet -40 % alennuksella. Lakka maksoi normaalihinnalla 6,20 € ja alennuksen jälkeen 3,72 €.

Olen pitänyt Lumenen lakoista, vaikka kotimaisuus tietysti lisäisi kohdallani innostusta. Kausivärit ovat nättejä ja tarjouksesta saa lakan edullisesti. Lakkoja yritän ostaa nykyään harvakseltaan, koska niitä on kertynyt laatikoihin. Joskus vastaan tulee vain sellainen namiväri, että repsahtaa.

Lisa Eldridge: Face Paint - The Story of Makeup

Siitä asti, kun sain tietää että Lisa Eldridge on kirjoittanut kosmetiikkaa käsittelevän kirjan, sormeni syyhysivät päästä siihen käsiksi. Niinpä tein paikalliselle kirjastolleni hankintaehdotuksen ja ilokseni huomasin, että kirjaa oli otettu valikoimiin jopa kaksin kappalein. Tietysti tässä tapauksessa enempi olisi parempi, koska kiinnostuneita lukijoita varmasti riittää.

Face Paint - The Story of Makeup (Kasvomaali - Meikin tarina, s. 240, ISBN 978-1-4197-1796-3) on jaoteltu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on nimeltään The Ancient Palette eli muinainen paletti ja se on jaettu edelleen kolmeen osaan värin mukaan: punaiseen, valkoiseen ja mustaan. Näissä osissa valotetaan eri värien käytön historiaa ja osin myös politiikkaa ja naisten asemaa yhteiskunnassa, koska se liittyy niin vahvasti naisten oikeuteen maalata tai jättää maalaamatta kasvojaan haluamallaan tavalla. Näissä osioissa nostetaan esiin, millaisia ainesosia antiikin meikeissä käytettiin ja mitä vaaroja entisaikojen kalliimmat kosmetiikkatuotteet pitivät sisällään. Kirjassa hypitään aika joviaalisti eurooppalaisten hovien, antiikin sivilisaatioiden tai vaikkapa aasialaisten kauneuskulttuurien välillä aina nykypäivän kauneusikonien tulkintoihin entisaikojen tyyleistä.

Kirjan toinen osa on nimeltään The Business of Beauty eli kauneusbisnes ja se on jaettu neljään osaan: media ja motivaatio, kauneuspioneerit, historia käsilaukussasi ja tulevaisuuden innovaatiot. Toinen osa siis käsittelee sitä, miten mediassa luodaan kuvia ja illuusioita kauneudesta ja saadaan ihmiset imitoimaan näitä kuvia, esimerkkinä vaikka Hollywoodin kulta-ajan glamouria hohkavat näyttelijättäret. Kirjassa nostetaan esille myös sitä, miten meikit kehittyivät näyttämötaiteen olosuhteista elokuvateollisuuden vaatimiin laadukkaampiin tuotteisiin, jotka kestivät paremmin iholla ja näyttivät luonnollisimmilta. Kirja tarjoaa pieniä historiikkeja eri kosmetiikkamerkeistä, kertoo miten ne uudistivat kosmetiikkaa tai keksivät markkinoida niitä paremmin ja miten nämä yritykset ja merkit kehittyivät. Eldridge myös nostaa esille, että nykyajan globaalit kauneusyritykset ovat monesti aloittaneet saippuavalmistajina, parfyymitaloina tai meikkitaiteilijat ovat perustaneet nimeään kantavan sarjan.

Lisäksi kirjan toisessa osassa on lopussa pieni osio siitä, miten viime vuosikymmeninä meikkivoiteiden, huulipunien ja luomivärien seokset ovat muuttuneet, kun uusia raaka-aineita (muun muassa haihtuvien ja haihtumattomien silikoniöljyjen emulsioita, helmiäisiä, polymeerejä, E-vitamiinia jne.) on alettu sekoittaa niiden bulkkeihin.  Näin meikeille on saatu kestävyyttä, hoitavuutta ja helpompaa levittyvyyttä.

Kirjassa on kattava sisällysluettelo ja lähdeviitteet, joten kiinnostavaa lukemista löytää varmasti jatkossakin kun käy lähteitä läpi. Kirjan ulkoasu oli kaunis ja kuvitukseen oli käytetty entisajan mainoksia, Eldridgen tekemiä meikkejä, naistenlehdissä esillä olleita kuvia,  kuvia kosmetiikkatarvikkeista ja kauneisideaaleista, mihin tiettyjen aikakausien ja kulttuurien naiset pyrkivät. (Miehet tietysti käyttivät myös ennen Ranskan vallankumousta kosmetiikkaa aristokraattien piireissä, mutta tämä kirja keskittyy kyllä pääasiassa naisiin. Kiteytettynä, mitä rajoitetumpi naisen asema, sitä vähemmän meikkejä ja kosmetiikkaa hyväksyttiin ja sitä enemmän niiden käyttöä rajoitettiin, paheksuttiin ja pilkattiin - nimenomaan miesten toimesta, jotka kirjoittivat valtaosan antiikin kosmetiikkaa käsittelevistä teksteistä.)

Kirjan läpi on myös ripoteltu kauneusmuusista historiikkeja ja niissä on kuvailtu miten nämä naiset käyttivät tai käyttävät kosmetiikkaa. Itse luin nämä muusaosuudet ensimmäisenä läpi ja niistä vanhemmat olivat kiinnostavia, koska en juuri tiennyt näiden naisten kauneussalaisuuksista mitään. Sen sijaan osiot esimerkiksi Amy Winehousesta ja Madonnasta koin jotenkin väkinäisinä, koska heistä nykyajan julkimoista tietää luonnollisesti enemmän. Kirjassa koin ajoittain miinuksena tekstinasettelun ja jaottelun, joka välillä keskeytti lukemisen ja katkaisi ajatuksen. Kirjassa piti välillä palata taaksepäin, jotta varmasti tiesi lukeneensa kaiken, mistä tuli pientä kaaostunnelmaa.

Koska olen myös arvostellut Madeleine Marshin Compacts and Cosmetics -kirjan ja koska Eldridge siteeraa häntä usein kirjassaan, en malta olla vertaamatta näitä kirjoja. Siinä, missä Marshin kirja on enemmän kronologisesti etenevä kulttuurihistoriaa käsittelevä kirja, on Eldridgen enemmän aiheesta toiseen hypähtelevä ja näiden aiheiden sisällä menevät aikakaudet iloisesti sekaisin ja fiilistellään julkkiksia, kosmetiikkabrändejä ja entisajan kauneustuotteita ja rituaaleja. Tyyli on tietysti erilainen ja naiset selkeästi lähestyvät aihetta eri perspektiivistä, mutta itse antaisin Marshin kirjan mieluummin lahjaksi - ja en myöskään vastustaisi, jos löytäisin sen joku joulu lahjapaketista. (Harmitti muuten vietävästi, kun huomasin, ettei kirjastossa enää ole Marshin kirjaa. Liekö joku käynyt kääntämässä sen? Laitoin jo kirjastolle pyynnön, että tilaisivat uuden kappaleen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Asiaa tietysti varmasti auttaisi, jos useammat lukijat tekisivät uuden hankintapyynnön kirjasta.)

Kaiken kaikkiaan Eldridgen kirja on mielenkiintoinen teos kosmetiikasta, kauneusrituaaleista ja kosmetiikkateollisuudesta. Kirja on kirjoitettu englanniksi ja suomennosta odotellessa siihen on tyytyminen. Luin sitä useampana päivänä eri osioita fiilistellen ja unelmoiden, että Shalimar EdP maksaisi edelleen vain 27,50 $. En olisi myöskään pettynyt, jos saisin tämän kirjan lahjaksi, koska teos tulee satavarmasti säilymään pidempään luettavana kuin meikkaamiseen perehdyttävät teokset, joiden kuvitus tuntuu vanhentuvan muutamassa vuodessa kun meikkityylit muuttuvat.

Selektiivinen pettymys

Ostan yleensä ripsivärin markettipuolelta, koska en halua maksaa paljon tuotteesta, jonka joutuu ostamaan usein uudelleen. Viime aikoina minulla on kuitenkin ollut huono onni tuhraantuvien markettiripsivärien kanssa ja päätin kokeilla josko selektiiviseltä puolelta löytyisi varisematon ripsiväri.

En osta vedenkestävää ripsiväriä, koska menneisyydessä sen poistaminen on ollut hankalaa ja hankaamisesta on seurannut turvonneet silmät. Päätin ostaa sisareni suosituksesta Lancômen Hypnôse Volume-à-porter ripsivärin (made in France; 6,5 ml). Käytin Kicksin 20 % -alekupongin siihen ja hintaa jäi näin ollen 25,6 € normaalihinnan ollessa 32 €. Tämä on kallein ripsiväri, jonka olen koskaan ostanut. Pienikokoinen silikoniharjaosa ja se, että tuote olisi helppo poistaa silmistä ilman hankaamista, olivat ostopäätöksen takana. Tietysti myös sisareni suositus, koska yleensä ripsivärit käyttäytyvät silmissämme samalla tavalla.

Volume-à-porter oli kuitenkin poikkeus, valitettavasti. Siinä missä sisareni raportoi, että ripsiväri pysyy ihanteellisesti hänen silmissään, minulla ongelmat ripsivärin kanssa alkoivat välittömästi. Minulla Volume-à-porter nimittäin varisee ja paljon. Se varisee silloin, jos en ole käynyt ulkonan tai jos käyn ulkona, mutta ei sada vaan paistaa aurinko. Jopa tiskatessa se sulaa rumasti alaluomelle. Parhaimmillaan päivässä Volume-à-porterista tulee vain harmaat miniläikät alaluomelle, pahimmillaan mustat, isot raidat. Lisäksi ripsiväri tekee varsin vaatimatonta jälkeä, minkä se olisi saanut anteeksi jos ei olisi varissut niin pahasti, koska harjaosa on tarkka ja miellyttävä käyttää. Volume-à-porter on ollut käytössä nyt pari kolme kuukautta, eikä bulkin kuivuminen ole auttanut varisemisongelmaan. Ennakoinkin, että tämä ripsiväri kuivahtaa kuukauden sisällä ja maksimikäyttöajaksi tulee 4 - 5 kk.

Meikkaamisen jälkeen tiskattu ennen ulos lähtemistä. Tiskaamisen jälkeinen ripsariraita.

Silmäni (samoin kuin ihoni) ovat olleet erityisen kuivat koko talven ja vuotaneet tuulessa monesti. Sanomattakin on selvää, että minulla tämä ripsiväri leviää, jos silmäni alkavat vuotaa. Se leviää tosin jo kauan ennen tuulenpuuskan kanssa vastakkain joutumista, nimittäin sisätiloissa. Rahanhukka ärsyttää, koska olin ajatellut että vihdoin saisin rahoilleni vastinetta ja ripsivärin, joka ei varisisi ja sotkisi meikkiä. No, en saanut.

Volume-à-porter alaluomella.

Tämän poistamiseen ei myöskään riitä pelkkä puhdistusmaito, vaan se vaatii erillisen silmämeikinpoistoaineen. Edes suihkussa poistettaessa se ei irtoa kokonaan, vaan vaatii jälkikäsittelynä silmämeikinpoistoaineen. Halusin pitää tästä, mutta selektiivinen puoli tuotti nyt pettymyksen.

Harja: 5/5
Pakkaus: 5/5
Poistaminen: 3/5
Pysyvyys: 2/5
Hinta-laatu: 1/5

Meikkivinkkejä silmälasien käyttäjille

Silmälasit aiheuttavat omat haasteensa meikkaamiseen. Likinäköisten miinuslasit pienentävät silmiä, kun taas kaukonäköisten pluslasit suurentavat niitä. Vähän aikaa sitten törmäsin Me Naiset -lehdessä (36/2014, s.42) erilaisiin vinkkeihin, jotka on suunnattu meille rillipäille. Jos ko. juttu on livahtanut huomaamatta ohi, niin pääsette nyt silti osalliseksi sen hyvistä neuvoista. Olkaa hyvät!

Legendaarinen Dame Edna. Lähde.

Pluslaseja käyttäville neuvoja:

Suositellaan erottelevaa ripsiväriä (näin paakut eivät korostu pluslasien suurentaessa silmiä).

Suositellaan paksua ja häivytettyä rajausta tyyliin smokey eyes (savusilmät).

Tumma sisäkajaali kuuluu myös meikkirepertuaariin.


Miinuslaseja käyttäville neuvoja:

Suositellaan tuuheuttavaa ripsiväriä.

Suositellaan kissamaista rajausta, joka tuo silmää selkeästi esiin.

Alarajaus suositellaan tehtäväksi ripsirajan alapuolelle. Sisäkajaaliksi voi halutessaan laittaa valkoisen kajaalin, joka hieman suurentaa silmää.


Yleisiä neuvoja:

Jos käyttää usein värikästä huulimeikkiä, kannattaa valita neutraalin väriset kehykset.

Jos ongelmana on selkeästi erottuvat silmänaluset, niin kannattaa valita kapea kehysmalli, jolloin kehysten alareuna piilottaa silmänaluset. Vältä pyöreitä kehyksiä, jotka pahimmillaan myötäilevät silmäpusseja ja tuovat ne korostetusti esiin.

Jos ihosi punoittaa, niin vältä punertavia ja sinertäviä sävyjä kehyksissä. Ne korostavat kasvojen punaisia laikkuja ja katkenneita verisuonia.

Kehysten tulee jättää kulmakarvat kunnolla näkyviin, muuten kasvojen ilme muuttuu kokonaan.

Kulmakarvat kannattaa meikata pehmeästi puuterimaisella kulmavärillä, koska kulmakynää käyttämällä lasien yläreunan päälle muodostuu toinen selvä muoto.

Jos omat kasvot ovat kulmikkaat, niin kannattaa valita hieman pyöristetyt kehykset.

Jos omat kasvot ovat pyöreät, niin kannattaa valita selkeät ja kulmikkaat kehykset.

Levitä poskipuna niin, että lasit eivät osu sen päälle, koska lasit taittavat ja siten vääristävät meikkiä. On siis mahdollista, että meikki näyttää epätasaiselta.

Kaksoisleuasta voi kääntää huomion pois valitsemalla kehykset, jotka kaartuvat ylöspäin ja joiden yläosassa on käytetty koristeita, kuvioita tai värejä.

Helmikuun ja maaliskuun LivBoxit 2014

Esittelen tässä helmikuun ja maaliskuun LivBoxit. Sain joulunajan alekoodilla tosiaan 50 % alennuksen määräaikaisen kolmen kuukauden tilauksesta, joka maksaa normaalisti 47,70 € eli 15,90 € per boksi. Alennuksen jälkeen hintaa jäi siis 23,85 € eli 7,95 € per boksi.

Helmikuun boksi sisälsi täysikokoisen Garnierin BB-voiteen (50 ml, made in Germany, Ovh 13,00 €/ 50 ml) sävyssä light/clair, joka valitettavasti puuttuu kuvasta. Tämä vaalein sävy oli aivan liian tumma omalle iholleni. Se jää siksi joko kesäkäyttöön tai annan sen jollekulle lähipiiriläiselle, jos joltakulta löytyy tarvetta tällaiselle tuotteelle.

Helmikuun LivBox: kuvasta puuttuu Garnierin BB-voide.

Helmikuun boksissa oli myös John Friedan Full Repair Strengthen & Restore shampoo ja hoitoaine (50 ml molemmat, made in the E.U., Ovh 10 €/ 250 ml), täysikokoinen Carmexin Classic huulivoide (made in the USA, Ovh 2,95 €/ 7,5 g/ 8,4 ml), täysikokoinen Neutrogena Norwegian Formula käsivoide (made in France, Ovh 4,55 €/ 50 ml), näytekoko Eucerinin Aquaphor hoitovoidetta (4 g, made in Germany, Ovh 8,60 €/ 7 ml) ja hajunsa puolesta miehille suunnatut [3D]MENSION Hair&Body shampoo (50 ml, made in Germany, Ovh 17,90 €/ 250 ml) ja Calvin Kleinin Encounter Edt -tuoksu (1,2 ml, made in France, Ovh 38,70 €/ 30 ml tai 55,60 €/ 50 ml).

Tässä boksissa kaikki muu paitsi nuo miehille suunnatut tuotteet ja Garnierin BB-voide ilahduttivat. Ironista tosin oli, että Eucerinin rasvassa luki Free sample eli ilmainen näyte. Eniten ilahduin John Friedan shampoosta ja hoitoaineesta.

Ystävänpäivän kunniaksi lisätyt tuotteet miehille tuskin saavat aikaan riemunkiljahduksia boksin itselleen hemmotteluna tilanneilta sinkkunaisilta tai teineiltä. Sain varsin maskuliiniselta haisevan [3D]MENSIONin shampoon annettua eteenpäin, mutta tuo Calvin Kleinin Encounter on sellaista hyttysmyrkkyä, että se ei sitten kelvannutkaan enää lähipiirille.

Maaliskuun LivBox.

Maaliskuun boksi sisälsi  Beyoncén Rise Edp tuoksunäytteen (1,2 ml, made in USA, Ovh 31 €/ 30 ml), Lumene LABin Age Preventing suojaavan yövoiteen (15 ml, valmistusmaa tuntematon, Ovh 24,90 €/ 50 ml), täysikokoisen L'Oréal Paris Elvital Fibralogy Thickness Booster tehostajan (Ovh 7,90 €/ 30 ml), Louis Widmerin Selftan Cream -itseruskettavan voiteen (15 ml, made in Switzerland, Ovh 18 €/ 100 ml), Cliniquen Chubby Stick Intense Moisturizing Lip Colour Balm -huulivoiteen sävyssä 03 mightiest maraschino (1,2 g, made in Canada, Ovh 22,30 €/ 2 g) ja täysikokoisen Oral-B 3D White Luxe Glamour Shine -hammastahnan (valmistusmaa tuntematon, Ovh 3,99 €/ 75 ml).

Maaliskuun boksin tähtituote oli Cliniquen huulivoide. Lumene LABin yövoiteesta olen käyttänyt jo puolet ja tuote on perushyvä eli on tarpeeksi rasvaista kuivalle iholleni ja aika hajutonta ja hyvin levittyvää. Mikään tajunnanräjäyttävä tuote se ei ole ja jäisi normaalihinnalla ostamatta. Itseruskettava voide ja valkaiseva hammastahna menivät itselläni plääh-kategoriaan. Dita von Teese on kauneusidolini eli kalpea on mielestäni kaunista enkä siksi koe kuuluvani itseruskettavien voiteiden kohderyhmään. Hammastahna nyt tulee käytettyä, mutta tämä tuote ärsyttää boksissa ottaen huomioon että viime boksista löytyi myös valkaiseva hammastahna. Beyoncén hajuvesinäyte oli pettymys, kun olin kuolannut muiden Marc Jacobs Daisy -tuoksunäytettä. Tuo L'Oréalin tehostaja, joka lupaa tuuheuttaa kuontaloa kuulostaa huuhaatuotteelta. Se neuvotaan jättämään hiuksiin shampoopesun jälkeen. Tämän jälkeen hiuksiin laitetaan poishuuhdeltavaa hoitoainetta eli tavallaan laitetaan kahta hoitoainetta. Täytyy myöntää etten ihan ymmärrä, miksi ihmiset jaksaisivat odottaa kahden hoitoaineen vaikutusta kun hiuksiin voisi lätkäistä jonkin tehohoidon suoraan. No, ehkä tuote yllättää.

LivBoxin tilaaminen ei jatku näiden kolmen boksin jälkeen. Jokaisessa boksissa oli jotakin mistä ilahduin sen verran, että sain tuon 7,95 € hinnan perusteltua itselleni. Täyttä hintaa en missään nimessä maksaisi. Huomasin, etten oikeastaan halua luovuttaa valtaa valita itse mitä tuotteita kokeilen. Boksin konsepti ei nyt vain sopinut itseeni, vaikka kuivaihoisena ilahduin jokaisesta voiteesta, jonka tätä kautta sain. Käsittääkseni blogosfäärissä on harmiteltu juuri tuota voiteiden määrää suhteessa saatuihin meikkeihin. Meikkejä olisi tietysti ollut kiva saada enemmän, mutta kyllä tuo yksi hyvä eli Cliniquen huulivoide vähän tätä kirvelyä lievitti. Vanhemmat tilaajat saivat bokseihinsa ekstraa. Minua tämä ei kannustanut jatkamaan tilausta, vaan helpotti lopettamispäätöstä kun näin miten eritasoisia bokseja lähetettiin. No mutta sellaista se elämä joskus on, että tasan ei käy onnen lahjat ja tulipa tämäkin villitys nyt kokeiltua.

Varanappijengi

Jokaisen naisen elämässä tulee väistämättä vastaan se hetki, jona saa selville että jonkin luottotuotteen valmistus on lopetettu. Tällöin vaihtoehtona on joko hyväksyä hyvän tuotteen menetys tai hamstrata tuotetta varastoon kylmää tulevaisuutta varten, jolloin sitä ei enää voikaan kaupasta hilpaista ostamaan. Arvaatte varmaan, että itse harrastan jälkimmäistä taktikointia.

Vasemmalla Lumene 22 Niittyvillojen laulu/ In the Meadow ja oikealla Lumene 32 Veden välähdys/ Sparkling Spring

Lumenen Blueberry Long-Wear Crystal luomivärit sävyissä 22 Niittyvillojen laulu ja 32 Veden välähdys (2,5 g, valmistusmaa tuntematon) ovat täydellisiä kiireaamun pelastajia. Siveltimellä niistä ei irtoa pigmenttiä, mutta nämä onkin tarkoitettu sormella levitettäväksi. Helppoa kuin heinänteko siis: sormi pannuun, pyyhkäisy ja hierotaan luomelle. Tuloksena muutamassa sekunnissa utuinen silmämeikki Niittyvillojen laululla ja Veden välkähdyksellä raikas ja valoisa silmämeikki. Kyllä, olen koukussa. Nämä kaksi luomivärisävyä eivät sisällä glitteriä, vaan ovat metallinhohtoisia. Mielestäni laatu on enemmän kuin hyvin kohdallaan ja jos tällainen tuote seilaisi selektiivisen merkin alla, niin en epäile hetkeäkään etteivätkö nämä sijoittuisi 30 - 40 euron hintahaitariin.

Vasemmalla Lumene 22 Niittyvillojen laulu/ In the Meadow ja oikealla Lumene 32 Veden välähdys/ Sparkling Spring (ilman luomivärinpohjustajaa)

Omistan kyllä muitakin sävyjä Lumenen Blueberry Long-Wear Crystal luomiväreistä, mutta nämä kaksi ovat käyttö- ja levitysmukavuudessaan ylitse muiden. Jos luomivärit houkuttavat, niin nyt näitä on vielä myynnissä alennettuun hintaan kaupoissa. Normaalihinta taisi olla 14,90 €, mutta omani olen ostanut aina jonkin pienen alennuksen kanssa noin kahdeksalla eurolla. Nyt olen nähnyt näitä jopa kuudella eurolla alennettuna.

Vasemmalla Lumene 22 Niittyvillojen laulu/ In the Meadow ja oikealla Lumene 32 Veden välähdys/ Sparkling Spring (ilman luomivärinpohjustajaa)

We Care Icon Magnetic Eyes 16 True Latte

Esittelen tässä myös jo lopetetun We Care Iconin 16 True Latte luomivärin (3 g, valmistusmaa Italia), joka on ensimmäinen luomiväri ikinä jonka olen onnistunut käyttämään täysin loppuun asti. Laitan tätä kulmaluulle, koska se on niin lähellä ihoni omaa sävyä ja se on täysin mattainen. Tätäkin luomiväriä minulla on pari varanappia ja taisin maksaa niistä kome tai neljä euroa per nappi. Luomiväri on hieman jauhoinen, mutta ei häiritsevästi ja se sulautuu ihoon täydellisesti. Luomiväri on myös ihanan pehmeä ja pigmenttinen. We Care Iconilla on käsittääkseni vielä True Latte niminen luomiväri valikoimissa, mutta tuotteen kokoa on pienennetty kahteen grammaan. En ole varma, onko koostumusta muutettu eli uudesta versiosta en osaa sanoa sen enempää.

We Care Icon Magnetic Eyes 16 True Latte

Vasemmalla Lumene 22 Niittyvillojen laulu/ In the Meadow, keskellä Lumene 32 Veden välähdys/ Sparkling Spring ja oikealla We Care Icon Magnetic Eyes 16 True Latte (ilman luomivärinpohjustajaa)

Näiden Blueberry Long-Wear Crystal luomivärien markkinoille lanseeraamisen myötä Lumene saavutti omissa silmissäni jonkinlaisen rajapyykin laadussa. Olen tosi pettynyt, että Lumene lopettaa juuri tämän tuotteen, koska olin odottanut koko ajan, että nimenomaan tähän luomivärilinjaan tulisi lisää vaaleita helppokäyttöisiä värejä. Ei auta itku markkinoilla! Kaikista napeista minulla on nyt onneksi kaksi tai kolme varanappia jemmassa.

Mitä teidän luottotuotteitanne on lopetettu? Oletteko sortuneet niiden hamstraamiseen vai osaatteko luottaa siihen, että tulevaisuus tuo meikkipussiin uusia ja yhtä hyviä löytöjä?

LivBox tammikuu 2014

Aikani katseltuani muiden LivBoxeja, tilasin lopulta omani, kun joulukuussa sähköpostiini kolahti koodi jolla LivBoxin sai puoleen hintaan. Normaalihinnalla LivBox on mielestäni aika kallis kolmen kuukauden tilauksen maksaessa 47,70 € eli 15,90 € per boxi. Valitsin kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen, jolle jäi alennuksen jälkeen hintaa 23,85 € eli 7,95 € per boxi. Eniten toivon saavani boxeista voiteita, meikkejä ja mahdollisesti jonkin siveltimen. Vähiten toivon kynsitarroja, kynsikoristehelmiä tai tekoripsiä.

Tammikuun LivBoxista kuoriutui täysikokoinen Lumene Lab korjaava silmänympärysvoide (15 ml, made in Finland), joka on mielestäni boxin tähtituote. Sen suositushinta on 24,90 €. Lumene Labia myydään muistaakseni vain apteekeissa. Itse miellän kuitenkin Lumenen niin vahvasti markettikosmetiikaksi, että tuskin ostaisin Lumene Labia apteekista Vichyn, Acon tai Avenen sijaan. Olin kyllä hyvin ilahtunut silmänympärysvoiteesta, koska rasvat kuluvat minulla aika nopeasti ja kokeilen mielelläni uusia rasvoja.

Boxin toinen täysikokoinen tuote oli Rimmelin Scandaleyes Eye Shadow Stick -luomivärikynä sävyssä 006 Paranoid Purple (3,25 g, made in France). Tuote lupaa 24 tunnin kestävyyttä ja se on vedenkestävä. Sen suositushinta on 6,95 €. Väri kyllä miellyttää silmääni hyvinkin paljon, mutta koska en ole varmaan vuoteen koskenut luomiväri- tai rajauskyniini, tämä tuote lähtee eteenpäin.

Loput boxin tuotteet olivatkin sitten näytekokoisia: No7 Beautiful Skin  Day Cream Dry/ Very Dry Skin SPF15 + 5*UVA (10 ml, made in Germany, Ovh 13,90 €/ 50 ml) jää käyttöön ja kuivan ihon tuotteen pitäisi olla minulle juuri passeli.

Emmelle Original Pro+ -hammastahna (20 ml, valmistusmaa tuntematon, Ovh 6,50 €/ 75 ml) lupaa valkaista ja se on vaahtoamaton. Natriumfluoridia tuotteessa on 1500 ppm (parts-per-million, 10^–6). Tästä tuotteesta en ilahtunut syystä, että minulla on muutama näitä näytetuubeja peilikaapissa odottamassa testausta jo valmiiksi. En myöskään miellä hammastahnaa - edes valkaisevaa - kosmetiikaksi, vaan terveydenhoitotuotteeksi, joten tämän tuotteen löytyminen boxista oli pettymys.

Boxista paljastui myös silmänympärysiholle tarkoitettu tehohoito Être Belle Beauty System Collagen & Aloe Vera Hydro Eye-Pads (1 kpl 5 g maski, valmistusmaa tuntematon, Ovh 20 €/ 7 kpl). Tämä tuote pääsee kosteutuslupauksensa takia käyttöön, vaikkakin painotus tuotteen sisältämästä kollageenista aiheutti vähän sisäistä hymähtelyä. Kollageeni kun on tukikudoksissa oleva proteiini, joka antaa kudoksille mekaanista kestävyyttä. Vanhetessa ryppyjä syntyy, kun kehon sisäinen kollageeni vaurioituu. Voiteiden sisältämä kollageeni ei millään tavalla vaikuta kehon sisäiseen kollageeniin, joten tämän tuotteen markkinointijargoni on mielestäni kuluttajaa harhaanjohtavaa.

Boxista paljastui myös System 4  Bio Botanical Shampoo (20 ml, made in Finland EU, Ovh 17,90 €/ 215 ml), joka lupaa stimuloida hiusten kasvua ja säännöstellä talineritystä. Tuosta hiustenkasvusta en tiedä, mutta olisi kyllä kiva löytää shampoo, joka vähentäisi hiusten rasvoittumista. Vaikka itselläni on alaselkään asti ulottuvat hiukset, on minun pakko pestä hiukset joka toinen päivä koska hiuspohjani rasvoittuu nopeasti.

Mukana oli myös saman sarjan hiusseerumi System 4  Bio Botanical Serum (10 ml, made in Finland EU, Ovh 17,90 €/ 200 ml), joka lupaa raikastaa hiuspohjaa ja stimuloida hiusten kasvua. Hiusseerumi jätetään hiuspohjaan. Tämä on elämäni ensimmäinen hiusseerumi, joten mielenkiinnolla kokeilen tätä. Minulla on kuitenkin ollut tänä talvena poikkeuksellisen kuiva hiuspohja ja olen joutunut ostamaan muutaman kuivalle päänahalle tarkoitetun shampoon, joten vähän jännitän miten päänahka reagoi hiusseerumiin ja pystynkö käyttämään tuotetta.

Vaikka LivBoxissa oli muitakin kiinnostavia tuotteita, niin Lumene Labin silmänympärysvoide oli ainoa tuote, jonka saamisesta olin oikeasti ilahtunut. No7:n päivävoide tulee käytettyä kuten myös System 4:n shampoo ja hiusseerumi. Rimmelin luomivärikynä jää kuitenkin käyttämättä ja Emmellen hammastahna on itselleni vähän sellainen nollatuote, jota ei edes tee mieli laskea boxin sisältöön. LivBoxin luonteeseen kuuluu yllätyksellisyys, mutta huomaan että minun on kuitenkin vaikea luovuttaa valintavalta boxin henkilökunnalle sen sijaan että itse ostaisin tarjouksesta jonkin tuotteen jonka oikeasti haluan. Rehellisesti sanottuna en maksaisi tästä boxista 15,90 €.

Lakattoman lokakuun tulokset

No niin, lakaton lokakuu on ohi ja marraskuu jo reilusti yli puolenvälin. Nyt on aika julkaista kuvat lakattomuuden vaikutuksista. Ennen haastetta olin tosiaan lakannut kaksi vuotta kynsiäni taukoamatta ja sen seurauksena kynteni olivat värjäytyneet aluslakan käyttämisestä huolimatta kellertäviksi ja ne lohkeilivat kärjistä jatkuvasti. Lisäksi sormieni iho kynsien vierestä oli kovettunut ja kuivunut ja näihin kohtiin oli muodostunut vähemmän mairittelevan näköisiä lihastikkuja. Lihastikut olivat luultavasti syntyneet sen takia, että lakatessani kynsiäni saatoin vahingossa osua myös näihin ihokaistaleihin.

Kynsieni kunto lakattoman lokakuun jälkeen.

Päädyin viettämään puolitoista kuukautta ilman kynsilakkaa ja tänä aikana huomasin, että kynteni alkoivat pikku hiljaa vahvistumaan. Kynteni lohkeilivat edelleen kärjistä melko pian niiden kasvettua edes hieman pituutta ja päädyin leikkaamaan ne ihan tavallisilla kynsisaksilla lyhyiksi heti kun ensimmäinen lohkeama ilmaantui - viilaaminen sai siis jäädä. Vasta reilusti yli kuukauden lakattomuuden jälkeen huomasin että kynteni eivät enää lohkeilleet heti pituutta kasvettuaan ja että rumien värjäytyneiden kynsieni tilalle olivat kasvaneet hohtavat luonnontilassa olevat kynnet. Sain itseni kiinni useammin kuin kerran ihailemasta lakattomia kynsiäni: "Ai että, näinkö nätin ne sitten kuitenkin olivat. Enpä edes muistanut." Kynsinauhojani lakaton lokakuu ei kuitenkaan pelastanut, ne ovat yhä repaleiset ja melko olemattomat. Toisen  peukalon kynsinauha jopa petti kesken haasteen ja veri valui kynnelle. Onneksi verenvuoto kuitenkin tyrehtyi nopeasti. Koko haasteen ajan käytin varmaan viittä tai kuutta eri rasvaa eli en katsonut minkään niistä vaikuttaneen yksinään mitenkään ylivoimaisen merkittävästi tuloksiin enkä siksi tässä erittele niitä. Rasvaus kuitenkin onnistui pehmentämään kynsieni viereisiä ihokaistaleita nyt kun en lakannut kynsiäni. Atoopikkona rasvaan joka päivä muutamaan otteeseen käsiäni, mutta lakatessa  rasvaus ei ole onnistunut pitämään näitä ongelmakohtia pehmeinä.

Muutama päivä takaperin sitten menin ja lakkasin kynteni. Oikean etusormeni kynsi lohkesi kärjestä välittömästi eli mihinkään pitkäaikaistuloksiin en valitettavasti päässyt kynsieni vahvistumisen suhteen. Ostin lakattoman lokakuuni aikana viisi uutta kynsilakkaa eli kynsilakat pyörivät lakkaamattomuudesta huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - mielessäni. Silti oli yllättävän helppoa olla lakkaamatta kynsiä ja tämä rento asenne tarttui myös meikkaamiseen: menin ihmisten ilmoille useammin ilman meikkiä kuin meikin kanssa.

Kynsien kiiltoa ja repaleisia kynsinauhoja.

Lakaton lokakuu

Kaksi vuotta sitten innostuin kynsilakoista. Siitä lähtien minulla on ollut ehkä kaksi päivää putkeen kynnet ilman lakkakerrosta ja sen seurauksena kynteni ovat päässeet niin huonoon kuntoon, että päivittäisestä rasvailusta huolimatta kynteni lohkeilevat, kynsinauhani ovat muuttuneet kuivemmiksi ja repaleisemmiksi kuin aikoihin. Lisäksi  kynsien vierestä sormien iho on alkanut kuivua kohtuuttoman paljon, koska myös niihin kohtiin on lakkailun lomassa osunut kynsilakkaa. Tämän seurauksena sormissani on paljon lihastikkuja juuri kynsien vieressä. Olenkin päättänyt viettää lakattoman lokakuun ja katsoa, miten se vaikuttaa kynsien kuntoon ja käsieni ulkonäköön. Raportoin tuloksista ensi kuussa.

Uusi säilytysratkaisu

Olen seurannut aktiivisesti kosmetiikkablogeja  noin kolme vuotta. Tänä aikana kosmetiikan kulutukseni on kasvanut valtavasti ja sen myötä ajankohtaiseksi on tullut uusien säilytysratkaisujen löytäminen kosmetiikalleni. Huomasin nimittäin tarttuvani liian usein samoihin meikkeihin ainoastaan, koska ne olivat aamukiireessä nopeasti käsillä pienessä meikkipussissa. Etsin pitkään alumiinista meikkipakkia, mutta Bauhausissa ei enää myyty alumiinisia ja budjettiystävällisiä työkalupakkeja, joten jouduin harkitsemaan muita vaihtoehtoja. En myöskään halunnut hankkia uutta huonekalua pelkästään meikkien takia. Koska olen likinäköinen, meikkaan aina vessan peilin edessä. Säilytänkin siksi meikkejäni hyllyssä heti vessan ulkopuolella. Meikkipusseista vain ei näe heti mitä on missäkin pussissa ja siksi päätin etsiä läpinäkyvää, vähän tilaa vievää ja muovista säilytysratkaisua meikeilleni.

Monissa blogeissa on vilahdellut Palaset palalippaita ja niitä minäkin lopulta hankin - peräti kolme kappaletta. Hintaa palalippaalle jäi alennuksen jälkeen 11,95 €/kpl. Palalipas sopii hyvin meikkivoiteiden, poskipunien, luomivärisoolonappien ja pienikokoisten palettien säilytykseen. Mielestäni se ei kuitenkaan ole hyvä huulipunien säilyttämiseen, koska huulipunan ollessa vaaka-asennosta minun on hankala bongata juuri sitä tiettyä sävyä, jota tarvitsisin ja laatikosto onkin avattava kokonaan auki ja punaa on etsittävä myös takaa. Laatikot tosiaan saa kokonaan irti palalippaasta, mutta koska säilytän niitä avohyllyssä en käytännössä voi avata niitä kokonaan auki, koska hyllyn reuna tulee vastaan.

Tämän vuoksi olinkin innoissani, kun huomasin pari viikkoa sitten paikallisessa K-Citymarketissa läpinäkyvän teensäilytysrasian (made in China), joka on tarpeeksi korkea huulipunien säilytykseen. Hintaa tällä tilaihmeellä on 4,95 €/kpl ja sain kahteen rasiaan mahtumaan kaikki huulipunani siististi. Guerlainin Rouge G:t (8,8 cm) ja Diorin Addict Extreme huulipunat ovat niin korkeita (8,7 cm), että ne mahtuvat ainoastaan lappeelleen rasiaan jotta kansi menisi kiinni. Rasia on helppo nostaa pyykkikoneen päälle meikatessa ja oikea huulipunasävy löytyy hetkessä (paitsi Lancomeissa, joissa sävy on ilmoitettu pelkästään  numerona pienellä fontilla identtisen värisissä tarroissa). Pienenä miinuksena tietysti on se, että rasian päällä on Tea-teksti, mutta jos tuon asian kanssa voi elää niin tämä teerasia on erittäin hyvä säilytysratkaisu huulipunille. Täytyy vielä huomauttaa, että teerasian muovi on paljon ohuempaa kuin Palaset palalippaassa, jossa muovi on paksua ja jämäkkää.

Teerasian ulkomitat ovat 13,5 x 20,5 x 8,5 cm ja rasian sisällä olevan pienen lokeron mitat ovat 6,7 x 7 x 8,5 cm. Mahdollinen mittavirhe on noin 0,3 cm. Teerasian yhteen lokerikkoon mahtuu huulipunia korkeintaan 9 eli koko rasiaan mahtuu 54 huulipunaa. Kansi ei lähde irti ja se on kahdella saranalla kiinni. Rasioita on helppo kasata päällekkäin. Joudun vieläkin suunnittelemaan kosmetiikan sijoittelua näiden rasioiden kanssa siten, että mietin etukäteen minkä rasian laitan päällimmäiseksi, jotta se on aamulla helppo napata käyttöön pesukoneen päälle. Teerasia toimii hyvin myös luomivärisoolonappien säilytykseen.

Jos ihan rehellinen olen, niin olin aika järkyttynyt kaappeihin kertyneen kosmetiikan määrästä. Joitakin tuotteita en edes ollut käyttänyt, koska en muistanut mihin olin laittanut ne. Toivon, että nyt maltan käydä omalla meikkijemmalla ostoksilla, enkä enää koe tarvetta haalia uusia tuotteita kokoelmaani. Ostolakkoon en halua mennä, koska vaarana on että siinä kävisi samalla tavalla kuin karkkilakossa: mitä enemmän kieltää itseltään jotain sitä enemmän kiellettyä hedelmää (tai karkkia) tekee mieli. Parempi muuttaa tapaa, jolla ajattelee tarpeistaan: Rajattomien tarpeiden sijaan huomaan että tarpeeni ovat oikeastaan varsin rajalliset. Koska en ehdi käyttää kaikkia omistamiani tuotteitani nytkään ennen kuin ne menevät huonoksi, niin ei ole mitään järkeä hamstrata enää lisää meikkejä. Kiitos järkevämmän ja näkyvämmän säilytystavan olen nyt entistä tietoisempi siitä mitä minulla on ja ennen kaikkea missä tavarani ovat. Yritän nyt käyttää kokoelmaani laajemmin ja keskittyä meikkaustaitojeni parantamiseen päättömän ostelun sijaan. Tämän lupaan itselleni kautta pannun ja siveltimen!

Compacts and Cosmetics

Monet varmasti seuraavat englantilaista maskeeraaja-kauneusgurua Lisa Eldridgeä Youtube:sta. Hän on tehnyt yhteistyönä historioitsija Madeleine Marshin kanssa kaksi videota, joissa läpikäydään kosmetiikan historiaa ja erilaisten tuotteiden suosiota eri vuosikymmeninä ja jopa eri vuosisatoina.

Videoissa mainittu Madeleine Marshin kirja jäi kiinnostamaan ja niinpä tein kirjastolle hankintaehdotuksen teoksen hankkimiseksi ja muutamien kuukausien päästä huomasin ilokseni, että kirja oli saapunut sinne. Pakko nyt kehua, miten älyttömän hieno kirjastojärjestelmä meillä Suomessa on!

Compacts and Cosmetics: Beauty from Victorian Times to the Present Day-kirja on mielestäni yleiskattava teos kosmetiikan historiasta länsimaissa. Alussa on lyhyt kappale antiikin ajoista, josta siirrytään suoraan viktoriaaniseen aikaan (v. 1937-1901) ja kauniiseen aikaan (la Belle Époque), jolla viitataan aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa (v. 1890-1914). Tämän jälkeen käydään läpi kronologisesti vuosikymmenet aina 1920-luvulta nykypäivään asti. Lopuksi käsitellään lyhyesti asioita, joita vintage-kosmetiikan keräilijän tulee ottaa huomioon, kuten mitkä seikat alentavat tai nostavat tuotteen arvoa, ja mitkä tuotteet ovat keräilijöiden keskuudessa haluttuja.

Kirja on kirjoitettu erittäin asiapitoiseksi ja jokaisella vuosikymmenellä keskitytään siihen, mitä uusia tuotteita tuli naisten ja miesten saataville ja kuinka muoti, asenteet, arvot, talouskasvu, lama ja sota vaikuttivat eri tuotteiden kysyntään. Koska kyseessä on kulttuurihistoriaa käsittelevä kirja, Marsh käsittelee myös sitä miten naisten asema yhteiskunnassa heijastui eri aikoina kosmetiikan käyttöön: miten ollaan päästy tilanteeseen, jossa huulipuna assosioidaan ennemminkin johtajiin kuin prostituoituihin.

Hauskan lisän kirjaan tuo se, että eri aikakausien markkinointistrategioita ja julkkiksia käsitellään sujuvasti osana ajankuvaa. Kirjan kuvitus tukee tekstiä ja eri kappaleet muodostavat selkeän kokonaisuuden, jossa kosmetiikkaa käsitellään itsestäänselvänä osana historiaa ja esiäitiemme ja -isiemme elämää. Saamme vastaukset sellasiin kysymyksiin kuin mitä käytettiin korvaamaan nailoneita toisen maailmansodan aikana, kuka aloitti rusketustrendin, milloin ja miksi laihdutusbisnes lähti kukoistamaan, milloin puuterirasioista tuli kertakäyttötavaraa, milloin luonnonkosmetiikan perään ensimmäisen kerran huokailtiin, miksi kosmetiikan hallussapito oli miehille vaarallista ja millaisia kosmetiikkapakkauksia kultasepät aikoinaan valmistivat.

Kirja sopii mielestäni kaikille kosmetiikasta, kauneudenhoidosta ja historiasta kiinnostuneille ja toimii pätevänä yleisteoksena länsimaisen kosmetiikan historiasta ja kehityksestä. Voin hyvin nähdä tätä kirjaa käytettävän oppimateriaalina, sen verran hyvä tietopaketti on kyseessä! Kirjassa on myös kattava asiahakemisto. Kirja on englanninkielinen, mutta mielestäni erittäin yleistajuisesti kirjoitettu eli erikoissanastoon ei jää helposti jumiin. Itse ahmin sen parissa kolmessa päivässä ja nautin Marshin neutraalista kertojanäänestä, joka keskittyy rakentamaan selkeää yleiskuvaa siitä, mitä eri aikakausien ihmiset ovat halunneet kosmetiikaltaan, mihin hintaan, keitä naiset ovat ihailleet ja imitoineet ja mitä asioita ulkonäössä on haluttu korostaa ja mitä peittää.

Annan kirjalle täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Mainitsen vielä, että kirja ei keskity meikkityyleihin tai meikkauksen opettamiseen (vaikka sellaiset eri tyylit kuin punk ja goottikulttuuri käsitellään erikseen), vaan kertoo lukijalleen millaisessa maailmassa ja asenneilmapiirissä menneisyyden naiset ja miehet ovat kosmetiikkaansa käyttäneet ja miten tämä vaikuttaa nykyhetkeen ja käsityksiin kauneudesta - muun muassa leluihin.

Arvaatteko muuten mikä oli 1980-luvulla tärkein esine naisen käsilaukussa? Huulipuna kenties tai puuterirasia? Ei, kyllä vastuullinen nainen muisti ottaa aina kondomit mukaan.

Waterlily

Taisin jossakin vaiheessa sanoa, että korkein hinta jonka maksaisin kynsilakasta on 8 €. Nyt Emotionissa kuitenkin tuli 10 € vastaan kynsilakka, jota olen katsellut kaihoisasti yli vuoden ja se oli lopulta pakko saada. Normaalihinnaltaan lakka oli 28 €.

Dior Vernis Garden Party 504 Waterlily (10 ml, made in France) kynsilakkaan on lisätty tuoksua. Huomasin, että tuoksu leijaili hennosti ympärillä lakatessa. Lakka itsessään tuoksuu kemikaalicocktailille eli maalille, muttei kuitenkaan esimerkiksi niin voimakkaasti kuin Models Ownin lakat. Havahduin lakatessani kynsiäni siihen, että tuttu löyhkä puuttui eli Waterlilyn käyttömukavuus oli hieman parempi kuin muilla lakoilla. Kaksi kerrosta riitti peittävään tulokseen. Lakan sivellin on leveä, mutta paksu. Pidän henkilökohtaisesti itse enemmän Suomessa myytävien Essien lakkojen siveltimistä, jotka ovat leveitä ja litteitä. Tämä Diorin sivellin on paksu tavallaan molempiin suuntiin, mutta litistyy lakatessa eli sivellintä käännettäessä se jotenkin mukautuu kynnen pinnalle. Lakka oli koostumukseltaan aika juoksevaa, mutta se ei menoa haitannut.

En kuitenkaan erityisemmin ihastunut Diorin piilokorkkisysteemiin, jossa hopeinen designkorkki lähtee erikseen pois ja alta paljastuu ruma musta korkki. Olisi mukava, jos Dior panostaisi korkkiin enemmän. Ottaisin mieluummin vain yhden hopeisen ja pienen korkin, joka olisi pullossa täysin kiinni. Tämän nykyinen ratkaisu on varmasti huolella harkittu, mutta silti se tuntuu jotenkin hätäratkaisulta.
 

Aluslakkana käytin kerroksen Lumenen Gloss & Care Strenghtening Base Coat -aluslakkaa (5 ml, valmistusmaa tuntematon) ja pikakuivattajana kerroksen Sally Hansenin Insta-Dritä (13,3 ml, made in U.S.A).

Harppu liikenteessä

Sain viime vuonna lahjaksi MORin A Sweet Affair -lahjapakkauksen, joka sisälsi litsin kukkien tuoksuiset parfyymiöljyn ja käsirasvan.

MOR Lychee Flower -parfyymiöljy (9 ml, made in Australia) on ihana litsi-kukkaistuoksu. Niin makea, että herkimmille voi aiheuttaa diabetestä. Sopiva hedelmä-kukkais-tuoksu minulle siis eli lahjan antaja tuntee tuoksumakuni hyvin. Kiitos vielä kerran apteekin Syväkurkulle! Tuoksu kestää pari tuntia iholla ja huomaan lisääväni sitä välillä melko runsain ottein. Pullon pinta alkaa jo uhkaavasti laskea...Iho tuntuu mukavan pehmeältä käytön jälkeen, mutta keksimuruilla on ikävä taipumus tarrautua öljyyn kiinni.

MOR Lychee Flower -käsirasva (50 ml, made in Australia) levittyy hyvin ja imeytyy kuiviin käsiini nopeasti muttei aikaa-vain-pari-minuuttia-sitten-sormet-kiinni-johonkin-sileään-pintaan nopeasti. Tuoksu on edelleen hyvä, mutta vaimeampi ja tunkkaisempi kuin parfyymiöljyssä. Ostaisin uudestaan. Tuubin ulkonäkö on kaunis. Kultainen korkki ja koristeellinen harppukuvio ovat ihanalla tavalla vanhanaikaisia.

Ihastuin saamaani lahjaan niin paljon, että menin ja tilasin Space NK:n alesta viime vuonna vastaavan MOR High Society -lahjapakkauksen, jossa oli vaahtokarkin tuoksuiset parfyymiöljy ja käsirasva. Taisin maksaa siitä 7,5 £ ja postikulut päälle lahjapakkauksen normaalihinnan ollessa 30 £. Valitettavasti en ole enää nähnyt Space NK:ssa MORia myynnissä - muuten olisi santsikierros edessä.
 
 

 

MOR Marshmallow -parfyymiöljy (9 ml, made in Australia) tuoksuu sokerille ja hattaralle. Tuoksu ei muutu missään vaiheessa pistäväksi, vaan säilyttää makeutensa ja miellyttävyytensä. Suosittelen kaikille makeiden hajuvesien ystäville. Mielestäni tuoksu on paljon miellyttävämpi kuin Escadan vastaavat eikä tuoksu mitenkään pistävän synteettiselle vaan enemmänkin oikealle hattaralle. Pidän erityisesti matkustukseen soveltuvasta pienestä pullosta, josta öljy levittyy iholle samanlaisella mekanismilla kuin deodorantissa eli pallon avulla. Mikähän tämän systeemin suomenkielinen nimi voisi olla: palloparfyymi, rullaparfyymi vai kenties rullauspalloparfyymi?

Pienenä miinuksena mainittakoon, että öljyä löytyy hyvin pian käyttöönoton jälkeen myös pullon ulkopuolelta. Vaikka tuoksun pysyvyys onkin vain parin tunnin luokkaa ostaisin tätä silti uudelleen. Täytyyhän sitä naisen elämäänsä nyt silloin tällöin hattaraa saada!

MOR Marshmallow -käsirasva (50 ml, made in Australia) on mukava tuttavuus, joka liukuu käsillä sisältämiensä silikonien takia helposti. Kosteutusteho on mielestäni keskitasoa ja pidän rasvan koostumuksesta, joka ei ole liian juoksevaa muttei myöskään liian jähmeää, vaan täydellinen kompromissi tältä väliltä. Tuoksu on kuitenkin tunkkaisempi kuin parfyymiöljyssä. Voisin silti ostaa uudelleen, mutta mieluummin valitsisin Marshmallow -parfyymiöljyn kuin tämän käsirasvan.

Pakko ihan vähän valittaa lahjapakkausten mielettömän kauniista pahveista. Voi miksi näin kauniiden pakkausten on avauduttava pohjasta? En ole tämän epäkäytännöllisyyden vuoksi säilyttänyt parfyymiöljyjä pahveissa, mutta en jotenkin saa itseäni heittämään näin upeita pakkauksia roskiin. Jotakin hyötykäyttöä näiden varalle olisi nyt keksittävä.