maanantai 20. toukokuuta 2013

Compacts and Cosmetics

Monet varmasti seuraavat englantilaista maskeeraaja-kauneusgurua Lisa Eldridgeä Youtube:sta. Hän on tehnyt yhteistyönä historioitsija Madeleine Marshin kanssa kaksi videota, joissa läpikäydään kosmetiikan historiaa ja erilaisten tuotteiden suosiota eri vuosikymmeninä ja jopa eri vuosisatoina.






Videoissa mainittu Madeleine Marshin kirja jäi kiinnostamaan ja niinpä tein kirjastolle hankintaehdotuksen teoksen hankkimiseksi ja muutamien kuukausien päästä huomasin ilokseni, että kirja oli saapunut sinne. Pakko nyt kehua, miten älyttömän hieno kirjastojärjestelmä meillä Suomessa on!




Compacts and Cosmetics: Beauty from Victorian Times to the Present Day-kirja on mielestäni yleiskattava teos kosmetiikan historiasta länsimaissa. Alussa on lyhyt kappale antiikin ajoista, josta siirrytään suoraan viktoriaaniseen aikaan (v. 1937-1901) ja kauniiseen aikaan (la Belle Époque), jolla viitataan aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa (v. 1890-1914). Tämän jälkeen käydään läpi kronologisesti vuosikymmenet aina 1920-luvulta nykypäivään asti. Lopuksi käsitellään lyhyesti asioita, joita vintage-kosmetiikan keräilijän tulee ottaa huomioon, kuten mitkä seikat alentavat tai nostavat tuotteen arvoa, ja mitkä tuotteet ovat keräilijöiden keskuudessa haluttuja.

Kirja on kirjoitettu erittäin asiapitoiseksi ja jokaisella vuosikymmenellä keskitytään siihen, mitä uusia tuotteita tuli naisten ja miesten saataville ja kuinka muoti, asenteet, arvot, talouskasvu, lama ja sota vaikuttivat eri tuotteiden kysyntään. Koska kyseessä on kulttuurihistoriaa käsittelevä kirja, Marsh käsittelee myös sitä miten naisten asema yhteiskunnassa heijastui eri aikoina kosmetiikan käyttöön: miten ollaan päästy tilanteeseen, jossa huulipuna assosioidaan ennemminkin johtajiin kuin prostituoituihin.

Hauskan lisän kirjaan tuo se, että eri aikakausien markkinointistrategioita ja julkkiksia käsitellään sujuvasti osana ajankuvaa. Kirjan kuvitus tukee tekstiä ja eri kappaleet muodostavat selkeän kokonaisuuden, jossa kosmetiikkaa käsitellään itsestäänselvänä osana historiaa ja esiäitiemme ja -isiemme elämää. Saamme vastaukset sellasiin kysymyksiin kuin mitä käytettiin korvaamaan nailoneita toisen maailmansodan aikana, kuka aloitti rusketustrendin, milloin ja miksi laihdutusbisnes lähti kukoistamaan, milloin puuterirasioista tuli kertakäyttötavaraa, milloin luonnonkosmetiikan perään ensimmäisen kerran huokailtiin, miksi kosmetiikan hallussapito oli miehille vaarallista ja millaisia kosmetiikkapakkauksia kultasepät aikoinaan valmistivat.

Kirja sopii mielestäni kaikille kosmetiikasta, kauneudenhoidosta ja historiasta kiinnostuneille ja toimii pätevänä yleisteoksena länsimaisen kosmetiikan historiasta ja kehityksestä. Voin hyvin nähdä tätä kirjaa käytettävän oppimateriaalina, sen verran hyvä tietopaketti on kyseessä! Kirjassa on myös kattava asiahakemisto. Kirja on englanninkielinen, mutta mielestäni erittäin yleistajuisesti kirjoitettu eli erikoissanastoon ei jää helposti jumiin. Itse ahmin sen parissa kolmessa päivässä ja nautin Marshin neutraalista kertojanäänestä, joka keskittyy rakentamaan selkeää yleiskuvaa siitä, mitä eri aikakausien ihmiset ovat halunneet kosmetiikaltaan, mihin hintaan, keitä naiset ovat ihailleet ja imitoineet ja mitä asioita ulkonäössä on haluttu korostaa ja mitä peittää.

Annan kirjalle täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Mainitsen vielä, että kirja ei keskity meikkityyleihin tai meikkauksen opettamiseen (vaikka sellaiset eri tyylit kuin punk ja goottikulttuuri käsitellään erikseen), vaan kertoo lukijalleen millaisessa maailmassa ja asenneilmapiirissä menneisyyden naiset ja miehet ovat kosmetiikkaansa käyttäneet ja miten tämä vaikuttaa nykyhetkeen ja käsityksiin kauneudesta - muun muassa leluihin.

Arvaatteko muuten mikä oli 1980-luvulla tärkein esine naisen käsilaukussa? Huulipuna kenties tai puuterirasia? Ei, kyllä vastuullinen nainen muisti ottaa aina kondomit mukaan.


perjantai 10. toukokuuta 2013

Waterlily

Taisin jossakin vaiheessa sanoa, että korkein hinta jonka maksaisin kynsilakasta on 8 €. Nyt Emotionissa kuitenkin tuli 10 € vastaan kynsilakka, jota olen katsellut kaihoisasti yli vuoden ja se oli lopulta pakko saada. Normaalihinnaltaan lakka oli 28 €.



Dior Vernis Garden Party 504 Waterlily (10 ml, made in France) kynsilakkaan on lisätty tuoksua. Huomasin, että tuoksu leijaili hennosti ympärillä lakatessa. Lakka itsessään tuoksuu kemikaalicocktailille eli maalille, muttei kuitenkaan esimerkiksi niin voimakkaasti kuin Models Ownin lakat. Havahduin lakatessani kynsiäni siihen, että tuttu löyhkä puuttui eli Waterlilyn käyttömukavuus oli hieman parempi kuin muilla lakoilla. Kaksi kerrosta riitti peittävään tulokseen. Lakan sivellin on leveä, mutta paksu. Pidän henkilökohtaisesti itse enemmän Suomessa myytävien Essien lakkojen siveltimistä, jotka ovat leveitä ja litteitä. Tämä Diorin sivellin on paksu tavallaan molempiin suuntiin, mutta litistyy lakatessa eli sivellintä käännettäessä se jotenkin mukautuu kynnen pinnalle. Lakka oli koostumukseltaan aika juoksevaa, mutta se ei menoa haitannut.




En kuitenkaan erityisemmin ihastunut Diorin piilokorkkisysteemiin, jossa hopeinen designkorkki lähtee erikseen pois ja alta paljastuu ruma musta korkki. Olisi mukava, jos Dior panostaisi korkkiin enemmän. Ottaisin mieluummin vain yhden hopeisen ja pienen korkin, joka olisi pullossa täysin kiinni. Tämän nykyinen ratkaisu on varmasti huolella harkittu, mutta silti se tuntuu jotenkin hätäratkaisulta.
 



Aluslakkana käytin kerroksen Lumenen Gloss & Care Strenghtening Base Coat -aluslakkaa (5 ml, valmistusmaa tuntematon) ja pikakuivattajana kerroksen Sally Hansenin Insta-Dritä (13,3 ml, made in U.S.A).




maanantai 6. toukokuuta 2013

Harppu liikenteessä

Sain viime vuonna lahjaksi MORin A Sweet Affair -lahjapakkauksen, joka sisälsi litsin kukkien tuoksuiset parfyymiöljyn ja käsirasvan.






MOR Lychee Flower -parfyymiöljy (9 ml, made in Australia) on ihana litsi-kukkaistuoksu. Niin makea, että herkimmille voi aiheuttaa diabetestä. Sopiva hedelmä-kukkais-tuoksu minulle siis eli lahjan antaja tuntee tuoksumakuni hyvin. Kiitos vielä kerran apteekin Syväkurkulle! Tuoksu kestää pari tuntia iholla ja huomaan lisääväni sitä välillä melko runsain ottein. Pullon pinta alkaa jo uhkaavasti laskea...Iho tuntuu mukavan pehmeältä käytön jälkeen, mutta keksimuruilla on ikävä taipumus tarrautua öljyyn kiinni.

MOR Lychee Flower -käsirasva (50 ml, made in Australia) levittyy hyvin ja imeytyy kuiviin käsiini nopeasti muttei aikaa-vain-pari-minuuttia-sitten-sormet-kiinni-johonkin-sileään-pintaan nopeasti. Tuoksu on edelleen hyvä, mutta vaimeampi ja tunkkaisempi kuin parfyymiöljyssä. Ostaisin uudestaan. Tuubin ulkonäkö on kaunis. Kultainen korkki ja koristeellinen harppukuvio ovat ihanalla tavalla vanhanaikaisia.

Ihastuin saamaani lahjaan niin paljon, että menin ja tilasin Space NK:n alesta viime vuonna vastaavan MOR High Society -lahjapakkauksen, jossa oli vaahtokarkin tuoksuiset parfyymiöljy ja käsirasva. Taisin maksaa siitä 7,5 £ ja postikulut päälle lahjapakkauksen normaalihinnan ollessa 30 £. Valitettavasti en ole enää nähnyt Space NK:ssa MORia myynnissä - muuten olisi santsikierros edessä.
 
 




MOR Marshmallow -parfyymiöljy (9 ml, made in Australia) tuoksuu sokerille ja hattaralle. Tuoksu ei muutu missään vaiheessa pistäväksi, vaan säilyttää makeutensa ja miellyttävyytensä. Suosittelen kaikille makeiden hajuvesien ystäville. Mielestäni tuoksu on paljon miellyttävämpi kuin Escadan vastaavat eikä tuoksu mitenkään pistävän synteettiselle vaan enemmänkin oikealle hattaralle. Pidän erityisesti matkustukseen soveltuvasta pienestä pullosta, josta öljy levittyy iholle samanlaisella mekanismilla kuin deodorantissa eli pallon avulla. Mikähän tämän systeemin suomenkielinen nimi voisi olla: palloparfyymi, rullaparfyymi vai kenties rullauspalloparfyymi?

Pienenä miinuksena mainittakoon, että öljyä löytyy hyvin pian käyttöönoton jälkeen myös pullon ulkopuolelta. Vaikka tuoksun pysyvyys onkin vain parin tunnin luokkaa ostaisin tätä silti uudelleen. Täytyyhän sitä naisen elämäänsä nyt silloin tällöin hattaraa saada!

MOR Marshmallow -käsirasva (50 ml, made in Australia) on mukava tuttavuus, joka liukuu käsillä sisältämiensä silikonien takia helposti. Kosteutusteho on mielestäni keskitasoa ja pidän rasvan koostumuksesta, joka ei ole liian juoksevaa muttei myöskään liian jähmeää, vaan täydellinen kompromissi tältä väliltä. Tuoksu on kuitenkin tunkkaisempi kuin parfyymiöljyssä. Voisin silti ostaa uudelleen, mutta mieluummin valitsisin Marshmallow -parfyymiöljyn kuin tämän käsirasvan.




Pakko ihan vähän valittaa lahjapakkausten mielettömän kauniista pahveista. Voi miksi näin kauniiden pakkausten on avauduttava pohjasta? En ole tämän epäkäytännöllisyyden vuoksi säilyttänyt parfyymiöljyjä pahveissa, mutta en jotenkin saa itseäni heittämään näin upeita pakkauksia roskiin. Jotakin hyötykäyttöä näiden varalle olisi nyt keksittävä.