Olen seurannut ilmiötä myös lähipiirissäni, kun hyvä ystäväni S on innostunut myymään tavaroitaan nettikirpputoreilla ja ostaa nykyään kaiken mahdollisen kirpputorilta...sekä käyttää käsittääkseni melkein yksinomaan luonnonkosmetiikkaa. Hän innostaa esimerkillään minuakin kuluttamaan vähemmän.
Itse en ole luopunut juurikaan tavaroistani. Joitakin kosmetiikkatuotteita olen lahjoittanut äidilleni ja yhdelle tuttavalle, jolla tiedän tarvetta olevan. Konmaritus on saanut minutkin kuitenkin muutamaan otteeseen siivoamaan enemmän mieheni suureksi ilostukseksi. Olen jopa rullaillut pyyhkeitä koriin rullat ylöspäin niin että näen mitä pyyhkeitä korissa on. Sen jälkeen olen kuitenkin latonut korin päälle vaakatasoon lisäpyyhkeet...nopein ja helpoin ratkaisu. Fanaattisimpien konmarittajien mielestä ehkä selkärangattomin.
Asunto on vaihtunut HOASin sillipurkista miehen isompaan asuntoon. Tämä on mahdollistanut myös vihdoin kapean Hemnes-lipaston hankkimisen. Vanhan mäntysenkin mies maalasi valkoiseksi. Vetimet ajattelin aluksi vaihtaa mutta vedinten hinnat nähtyäni tulin toisiin aatoksiin. Spreijattiin ne sitten yhdessä kultaisiksi mikä maksoi vain 5 €. Näin ollen sain suurimman osan kosmetiikastani laitettua omille paikoilleen. Järkytyin meikkien määrästä ja nyt yritän olla hamstraamatta lisää. Silti välillä saatan käydä palettejani läpi kuin Klonkku konsanaan ja huokailla aarteitteni äärellä. Vähän kaduttaa niiden osto, mutta se menee ohi kun käytän niitä...ja minähän myös käytän.
Koska olen 90-luvun laman lapsi, ei kotona ollut juurikaan ylimääräistä. No nyt on. KonMari-villitys muistuttaa itseäni lähinnä siivoamaan enemmän, ostamaan vähemmän ja käyttämään loppuun jo ostetut tuotteet. On ollut pakko vähentää uutuustuotteiden lanseerausten seuraamista, koska se aiheuttaa liikaa ostohaluja - tästä välillä lipsun. Äitini jaksaa muistuttaa miten hänellä oli ennen vain Tokalon värivoide sekä sininen luomiväri ja hyvin pärjäsi. Onhan se niinkin. Silti minusta on ihana vaihdella luomivärejä, huulipunia, tuoksuja ja kynsilakkoja fiiliksen mukaan. Hypistellä, kokeilla ja innostua kosmetiikkatuotteista.
En usko että tavaran vähentäminen tuo onnea, mutta pysyvä järjestys voi kyllä lisätä mielenrauhaa. Monet tavaroistamme ovat tärkeitä vain meille, ei muille. Muistot saattavat lisätä ihan jonkin rahallisesti arvottoman esineen arvoa meille, ei muille. Tämän huomasin taannoin Fidan kirpputorilla käydessäni. Mietin etten yhtään ihmettele miksi joku on halunnut niistä tavaroista eroon, mutta oli epätodennäköistä että joku vielä ne huolii. Osan kyllä, mutta tuskin kaikki löytävät uuteen osoitteeseen. Niin paljon huonoa ja kulunutta tavaraa oli tarjolla. Silti olen sieltä tehnyt vuosien varrella muutaman löydön eli hyvät ja ehjät tavarat liikkuvat tietysti nopeasti ja niitä täytyisi kytätä. Siihen ei kärsivällisyyteni riitä ja onneksi ystäväni S on vinkannut jos on nähnyt vaikka keräämääni astiasarjaa jossain. Yllätyksekseni Fidassa on ollut tarjolla myös vanhoja meikkejä, jotka kuuluisivat kyllä mielestäni ilmaiskoriin tai ihan roskikseen, koska kyseessä on kuitenkin hygieniatuotteet.
Konmarituttamisen hehkuttaminen on kuitenkin vähän pysäyttänyt minua tavaroideni äärelle. Ne tuovat minulle nyt paljon enemmän iloa kun tiedän mitä on missäkin enkä enää kompastele niihin tilan ahtauden takia. Kosmetiikassa täytyy myös miettiä säilyvyyttä. Tunnustan että käytän kosmetiikkaani reilusti yli valmistajien suosituksien. En säilytä kuin välttämättömimmät kosmetiikat (dödö, shampoo, hoitoaine, saippua jne.) WC:ssä ja kaiken muun muualla asunnossa. Muuten luotan aistinvaraiseen havaintoon siitä voiko jotain tuotetta vielä käyttää. Minulla on yli kymmenen vuotta vanhoja hajuvesiä joita käytän edelleen. Koska säilytän niitä aina mukana tulevissa pahvilaatikoissa niin suurin osa on pysynyt valolta suojassa ja siten hyvänä. L'eau par Kenzon jämät ja siskoni ikivanhan Tommy Hilfigerin Tommygirlin käytin pöntönraikastajana loppuun. Diorin J'adoren edp on yli kymmenen vuotta vanha ja edelleen hyvän tuoksuinen. Voittaa nykyiset vesitetyt versiot mennen tullen.
Konmaritus on saanut pohtimaan millainen aineeton tai aineellinen kuluttaminen olisi mieluisaa tai onko kuluttaja edes se miten itseäni määrittelisin. Onhan se todella negatiivinen termi: kuluttaja kuluttaa rahansa, aikansa ja luonnonvarat vielä päälle. Mieluummin olen kansalainen, vaikka on se kuluttamisen paino varmasti harteillani. Kukat tuovat minulle kuitenkin iloa ja piristyn ruukkukukkien väreistä läpi vuoden. Ehkä siis panostan niihin myös tulevaisuudessa.
Joillakin konmarituksen tavoitteena on minimalistinen ja tavarasta tyhjä koti, toisilla se että mahtuu liikkumaan asunnossa. Koska ihmiset ovat erilaisia, niin ovat myös tavoitteet ja tarpeet. Joku haluaa meikkipussiin vain muutaman luottotuotteen, toinen haluaa mahdollisimman monta eri tuoksua. Kaikki varmasti keräävät edelleen jotain konmarittamisen mahdollistamana tai siitä huolimatta: kokemuksia ulkomaanmatkoista, hopealusikoita, tuoksuja, huulipunia tai vaikkapa ihan vain mustikoita. Itse iloitsen siitä, että nykyään löydän jemmoistani nopeasti juuri sen luomivärin tai huulipunan jota satun kulloinkin kaipaamaan.
