Kevätlakka

Pääsiäisenä hillitsin itseni, enkä syönyt yhtään suklaamunaa tai muutakaan pääsiäiskarkkia. Nyt ostin itselleni ihanan pastellisen liilan kevätlakan. Lumenen Gel Effect 18 Aamukaste (5 ml, valmistusmaa tuntematon) on ihanan kiiltävä lakka ja siinä on pientä hopean väristä kimmalletta tuomassa lisäheijastusta ja kiiltoa lakkaukseen.

Kaksi kerrosta riitti peittävään lopputulokseen ja sivellinkin oli passeli - ei liian kapea. K-Citymarketissa on nyt Lumenen tuotteet -40 % alennuksella. Lakka maksoi normaalihinnalla 6,20 € ja alennuksen jälkeen 3,72 €.

Olen pitänyt Lumenen lakoista, vaikka kotimaisuus tietysti lisäisi kohdallani innostusta. Kausivärit ovat nättejä ja tarjouksesta saa lakan edullisesti. Lakkoja yritän ostaa nykyään harvakseltaan, koska niitä on kertynyt laatikoihin. Joskus vastaan tulee vain sellainen namiväri, että repsahtaa.

Waterlily

Taisin jossakin vaiheessa sanoa, että korkein hinta jonka maksaisin kynsilakasta on 8 €. Nyt Emotionissa kuitenkin tuli 10 € vastaan kynsilakka, jota olen katsellut kaihoisasti yli vuoden ja se oli lopulta pakko saada. Normaalihinnaltaan lakka oli 28 €.

Dior Vernis Garden Party 504 Waterlily (10 ml, made in France) kynsilakkaan on lisätty tuoksua. Huomasin, että tuoksu leijaili hennosti ympärillä lakatessa. Lakka itsessään tuoksuu kemikaalicocktailille eli maalille, muttei kuitenkaan esimerkiksi niin voimakkaasti kuin Models Ownin lakat. Havahduin lakatessani kynsiäni siihen, että tuttu löyhkä puuttui eli Waterlilyn käyttömukavuus oli hieman parempi kuin muilla lakoilla. Kaksi kerrosta riitti peittävään tulokseen. Lakan sivellin on leveä, mutta paksu. Pidän henkilökohtaisesti itse enemmän Suomessa myytävien Essien lakkojen siveltimistä, jotka ovat leveitä ja litteitä. Tämä Diorin sivellin on paksu tavallaan molempiin suuntiin, mutta litistyy lakatessa eli sivellintä käännettäessä se jotenkin mukautuu kynnen pinnalle. Lakka oli koostumukseltaan aika juoksevaa, mutta se ei menoa haitannut.

En kuitenkaan erityisemmin ihastunut Diorin piilokorkkisysteemiin, jossa hopeinen designkorkki lähtee erikseen pois ja alta paljastuu ruma musta korkki. Olisi mukava, jos Dior panostaisi korkkiin enemmän. Ottaisin mieluummin vain yhden hopeisen ja pienen korkin, joka olisi pullossa täysin kiinni. Tämän nykyinen ratkaisu on varmasti huolella harkittu, mutta silti se tuntuu jotenkin hätäratkaisulta.
 

Aluslakkana käytin kerroksen Lumenen Gloss & Care Strenghtening Base Coat -aluslakkaa (5 ml, valmistusmaa tuntematon) ja pikakuivattajana kerroksen Sally Hansenin Insta-Dritä (13,3 ml, made in U.S.A).

450−490 nm

Sininen ei ole helppo meikkiväri. Sininen kynsilakka ei ole koskaan kuulunut vakiolakkavarastooni, mutta tein poikkeuksen Mavalan 269 Deep Blue -lakan (5 ml, valmistusmaa tuntematon) kohdalla. Mustaan lakkaan on kuitenkin vielä matkaa, joten tällainen tumma, mutta silti värikäs väri veti puoleensa.

Aluslakkana käytin We Care Iconin Fashion Nails Nail Polish -lakkaa (5 ml, valmistusmaa Ranska) 3 Natural Light Peach. Päällyslakkana käytin Sally Hansenin Insta-Dri:tä (13,3 ml; Made in U.S.A.).

Kaksi kerrosta Deep Blueta riitti peittävään lopputulokseen, mutta yhdellä ei kyllä pitkälle pötkitty. Pieni pullo riittää itselleni vallan hyvin tällaisen scifi-värin testaamiseen. Lakka on ostettu Mavalan setin osana ja hintaa sille jäi muistaakseni 3 euroa. Laatu on keskitasoa eli levittyy hyvin, mutta vaatii oikeasti sen toisen kerroksen.

Sininen väri ja minä lähennymme pikku hiljaa - niin se maku muuttuu, kun aikaa kuluu. Ihanaa syksyä ja talven odotusta kaikille!

Kevättä ilmassa

Viime aikainen mieltymykseni nude-lakkoihin sai haastajan lähestyvästä keväästä. Tämä ilmeni vastustamattomana haluna käyttää mintunvihreää kynsilakkaa. Väreissä on kyllä sellaista mystistä alkukantaista voimaa, että huomaan piristyväni ihan vain ihailemalla tätä Models Ownin Jade Stone -sävyä (14 ml, made in England).

Kyselin aiemmin asianomaiselta yritykseltä, missä heidän lakkansa valmistetaan. Vastaus tuli miellyttävän nopeasti ja he ilmoittivat Englannin valmistusmaaksi. Heidän uusimmissa lakoissaan onkin ollut ilahduttavasti made in -merkintä. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että kuluttajan kannattaa aktiivisesti laittaa yrityksille palautetta.

Models Own, Jade Stone päivänvalossa.

Kaksi kerrosta Jade Stonea peitti tasaisesti. Models Ownin lakoilla on todella vahva haju, mutta peittävyys onkin sitten melkein pienoismallimaalien luokkaa eli lakka saa pahan hajunsa anteeksi. Harvoin sitä on mitään lakkaa tuoksun takia ostanut. Aluslakkana oli Mavalan Mava-White (made in Switzerland, 10 ml) ja pikakuivattajana Sally Hansenin Insta-Dri (made in U.S.A; 13,3 ml).

Models Own, Jade Stone sisävalossa.

Lakan korkista täytyy kyllä hieman valittaa. Se on mielestäni liian iso ja joskus sivellin jää pulloon kiinni ja korkki lähtee irti. Silloin korkkia täytyy painaa alas siveltimeen kierrettäessä, jolloin siveltimen ja korkin saa jälleen normaalisti irti. Sivellin on lisäksi melko pitkä, mikä on tietysti plussaa siinä vaiheessa kun pullon pohjat haluaa käyttää. Nyt lakkaa kuitenkin tarttuu siveltimen varteen aika paljon ja vaatii pientä kikkailua, ettei siveltimen varresta putoa lakkapisaraa lakkailun aikana. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että Models Ownin lakat ovat tämän pienen kikkailun arvoisia. Seppälät myyvät näitä lakkoja hintaan 4,95 e ja niitä voi ostaa myös yrityksen omasta nettikaupasta, josta olen hankkinut osan kokoelmastani.

Huteja ja yksi hitti

Seuraavana vuorossa on loppuunkuluneiden tuotteiden läpikäyminen.

Herbinan MarjaSpa Soft -kasvovesi normaalille ja kuivalle iholle (200 ml, valmistusmaa tuntematon): Perushyvä alkoholiton tuote, jossa on olematon tuoksu. Ei aiheuttanut minkäänlaista ihoärsytystä ja oli edullinen, alle 4 euroa lahjapakkauksen osana ostettuna. Kiitos Ostolakossa Virven säästövinkin (annostele tuotetta vedellä ylikyllästettyyn pumpuliin) puolikas pullo kesti käytössä valehtelematta noin puoli vuotta. Luultavasti ostan uuden pullon ennen pitkää.

Natuvive Pomegranate Refresh Shower Gel (300 ml, valmistusmaa tuntematon): Tuotetta ei enää valmisteta, mutta kerrotaan nyt kuitenkin vaikutelmat siitä. Tuoksu oli ihanan karkkimainen, mutta omalle iholle geelimäinen suihkusaippua on kerta kaikkiaan liian pesevä. Puoliso sai rauhassa käyttää suihkusaippuan loppuun. 

Jotenkin tällaiseen järjestelyyn aina päädytään, kun koetan metsästää tarpeeksi hellävaraista ja hyväntuoksuista suihkusaippuaa. Puolison rasvoittuvalle sekaiholle tämä sopi kuin nakutettu, mutta sai silti aika perinteisen tuomion: "Ihan kiva." Täytyy kyllä myöntää, että odotan mielenkiinnolla, millainen tuote on "ihan kiva":sta poikkeava.

Apobase Oily Creme (200 g, valmistusmaa tuntematon): Hajusteeton apteekkirasva, joka on tarkoitettu erittäin kuivalle iholle. Rasvapitoisuus on 60 %. Rasvassa oli huono imeytyvyys, joten vartalovoiteena rasva ei toiminut itselläni. Rasva päätyi lopulta jalkarasvaksi ja kesti todella pitkään - tämä olikin tuotteen ainoa plussa. En osta enää uudelleen, ikinä.

Lisäys: Apteekin Syväkurkku informoi minua, että tätä rasvaa ei ole tarkoituskaan käyttää vartalovoiteena, vaan pienille ihoalueille ongelmakohtiin tai pelkästään käsi- tai jalkarasvana. Näin suuri rasvapitoisuus on tarkoitettu suojaamaan ihoa, ei varsinaisesti kosteuttamaan sitä.

Yves Rocher, Spa Energie Vegetale SOS Raskaat jalat -geeli (150 ml, made in E.C): Huti, huti ja vielä kerran huti. Tuote ei sisällä ureaa, joka apteekin Syväkurkun mukaan on jalkarasvoissa se kosteuttavin ainesosa. Sen sijaan tässä on mentholia ja kamferiuutetta viilentämässä ennestäänkin huonosta ääreisverenkierrostani kärsiviä jalkoja. Hrr, tulee ihan kylmät väreet käyttökokemuksen muistelusta. Onneksi Yves Rocher on ilmeisesti lopettanut tämän valmistuksen. Kesäisin olen kulutellut tätä lopppuun ja loppu häämöttää jo.

Yves Rocher Organic Lavender hoitava jalkavoide (50 ml, made in Ireland): Laventelipommi, kirjaimellisesti. Tulee mummon käsilaukku ja kuivakukat mieleen. Jotenkin tämä vain tuoksuu tunkkaiselle. Muistin hyvin nopeasti, etten ole laventelin suurin ystävä. Kyseessä ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, vaikka rasvaa mainostetaankin luonnonmukaisilla kasvipohjaisilla ainesosilla. Hinta oli korkea, 4 euroa näin pienestä purkista. Kosteutustehossa on myös toivomisen varaa. En osta uudelleen.

Loppukevennykseksi päivän kynnet. Aluslakkana Mavalan Mava-White (made in Switzerland, 10 ml), värilakkana IsaDoran Metal Mauve 722 (6 ml, valmistusmaa tuntematon), joka peittää hyvin kahdella kerroksella ja on superkiiltävä. Päällyslakkana Sally Hansenin Insta-Dri (made in U.S.A; 13,3 ml). Metal Mauve on ihana harmaaseen taittava violetti helmiäislakka, jotenkin hienostunut ja sovelias monenlaisiin tilanteisiin. Hintaa sille jäi alennuksen jälkeen 3,95 euroa.

IsaDora Metal Mauve 722 päivänvalossa.

Lakkalaatikolla

Joskus on hyvä käyttää vanhoja lakka-aarteita. Valitsin ystävänpäiväksi Lumenen Super Gloss & Quick Dry Hypo-sensitive lakan sävyssä 56 Huomisen laulu (A Song Beyond; 7,5 ml). Kaksi kerrosta lakkaa riitti tasaiseen väriin. Ihana helmiäisruskea, jossa näkyy päivänvalossa häivähdys violettia. Levittäessä oli pientä raidoittumista havaittavissa, mutta ei mitään häiritsevää. Lakan parasta ennen päiväys on 01/2006, mutta se levittyi yhtä hyvin kuin uudemmat lakkanikin.

Laitoin myös pikakuivattajaksi kerroksen Sally Hansenin Insta-Dritä (made in U.S.A; 13,3 ml), jota ilman en tulisi enää toimeen, sekä Mavalan Mava-Whitea aluslakaksi (made in Switzerland, 10 ml).  Sallystä täytyy sanoa, että pikakuivattaja on puolessa välissä ja se on alkanut hieman paksuuntua. Avasin sen 25.6.2011 (kyllä, muistin kirjoittaa pakkaukseen avaamispäivämäärän) eli 7,5 kuukautta se on kestänyt suhteellisen priimakunnossa. Tilanteen kehittymistä täytyy seurailla. 

Vanhoja lakkaystäviä on mukava välillä myös muistaa ja olen saanutkin pahimman kynsilakkojen hamstrausinnon taittumaan järjestelemällä lakkojani milloin käyttö- milloin värijärjestykseen.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Lumene Super Gloss & Quick Dry 56 Huomisen laulu, päivänvalossa.

Lumene Super Gloss & Quick Dry 56 Huomisen laulu, sisävalaistuksessa.

Hyvää joulua!

Joulun alla löysin Prismasta kauan himoitsemani Mavalan kausilakan sävyssä 166 Khaki Vintage (5 ml) alennettuun hintaan 3,22 €. Muutaman Mavalan lakan aiemmin kotiuttaneena en ole pitkään aikaan raaskinut ostaa näitä 5 ml pikkupulloja melkein viiden euron normihintaan, sillä aiemmissa Mavalan lakoissa laatu ei ollut päätä huimaava.

Mavala 166 Khaki Vintage, ulkovalaistuksessa.

Khaki Vintage oli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä tämä helmiäislakka peitti kahdella kerroksella todella hyvin ja oli superkiiltävä. Väri on melkoinen kameleontti, sillä hämärässä se näyttää harmaalta ja valoisassa selkeästi murretulta vihreältä, joka onnistuu olemaan samaan aikaan sekä metsäinen että merellinen. Kaltaiselleni vihreänarkkarille on ihanaa vihdoinkin omistaa sävy, jossa oikeasti kehtaisi mennä vaikka työpaikkahaastatteluun.

Aluslakkana käytin Mavalan Mava-Whitea (10 ml, made in Switzerland) ja pikakuivattajana Sally Hansenin Insta-Dryta (Made in USA; 13,3 ml). Mava-White on keltaisille kynsille tarkoitettu kirkastava aluslakka, jonka olen napannut joskus Prisman poistotarralla varustettuna 4-5 € hintaan. Ihan kelpo aluslakka, joka näyttää kynsillä todella vaalealta, ehkä jopa hiukan sinertävältä. Pidän myös Mavalan pullojen korkeista, niistä kun saa hyvän napakan otteen. Itse olen pienten siveltimien ystävä, joten Mavala saa siitäkin plussaa.

Mavala 166 Khaki Vintage, sisävalaistuksessa.

Kuolasin pitkään OPI:n Mermaid Tears -sävyä, mutta Khaki Vintage todistaa että aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Kyllä tästäkin lakasta voi tyrskyt aistia, vaikka sävyt ovatkin toisistaan yhtä kaukana kuin Intian valtameri Pohjoisesta jäämerestä.

Oikein hyvää joulua kaikille!

Mavala 166 Khaki Vintage, ulkovalaistuksessa.

Bonita!

Maybellinen tuotteet eivät ole jostain syystä koskaan erikoisemmin kiinnostaneet.Ensimmäinen muistikuvani ripsiväristä on kuitenkin merkin vaaleanpuna-vihreä Great Lash, jolla ripsivärimassan levittäminen tuntui teini-ikäisenä ylivoimaisen vaikealta. Great Lash -traumojen jälkeen jätin ripsivärin käytön moneksi vuodeksi kokonaan ja aloin värjätä ripsiäni, aluksi kampaajalla ja lopulta itse.

Viikonloppuna Maybellinen meikit olivat kuitenkin -40 % alennettuna Citymarketissa ja alennushaukkahamstraaja minussa nosti jälleen kerran päätään. Kiertelin ja kaartelin ständin ympärillä ja matkaan lähti yksi ainoa helmiäislakka, mini Colorama 37 Cappuccino (made in Brazil; 7,5 ml). Hinnaksi jäi 2,95 €.

Maybelline New York mini Colorama, 37 Cappuccino, päivänvalossa.

 Lakka oli todella vetistä ja peittävään lopputulokseen tarvittiin kolme kerrosta. Aluslakkana käytin paremman puutteessa vanhaa Yves Rocherin Manucure Ultra Shine Polish -lakkaa (made in France, 10 ml), joka on oikeastaan tarkoitettu lakkauksen viimeistelyyn. Lumenen aluslakka on alkanut kuitenkin olla sellaista jankkia, että säästän viimeiset pisarat varpaankynsille, jos vain saan niitä enää ulos. Pikakuivattajana oli Sally Hansenin Insta-Dry (Made in USA; 13,3 ml).

Maybelline New York mini Colorama, 37 Cappuccino, sisävalossa.

Toisen käden keskisormesta meni lakkaukset ruttuun liian paksujen kerrosten takia viisitoista minuuttia pikakuivattajan laitosta ja muistin miksi olen vältellyt Maybellinea - ainakin merkin kynsilakkoja. Lakka oli lirua, jätti siveltimen jäljet näkyviin ja pigmenttisyydessäkin on parantamisen varaa. Lakan plussiksi jäi kiva sävy ja hyvä siveltimen varsi, josta sai napakan otteen. Kävelen kuitenkin vastaisuudessakin Maybellinen ständin ohi.

Muistin lahjoittaneeni pari Maybellinen Coloramaa äidilleni ja tarkistin ihan mielenkiinnosta niiden valmistusmaan. Viisi vuotta vanhoissa pulloissa luki myös made in Brazil. Brasiliafanina se ei kuitenkaan haittaa. Talouselämän artikkelin mukaan "Brasilian kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden markkinat ovat Euromonitor-tutkimusyrityksen mukaan maailman kolmanneksi suurimmat." On siis aivan järkeenkäypää, että Brasiliassa myös valmistetaan paljon kosmetiikkaa. Anvisa eli Brasilian kansallinen terveysvalvontavirasto valvoo myös kosmetiikkaa ja sen sivuilta voi käydä englantia osaavat tsekkaamassa, miten Brasilia säätelee kosmetiikkaa.

EU:ssa myytävän kosmetiikkatuotteen tulee käsittääkseni täyttää EU:n kosmetiikkadirektiivi. "Jäsenvaltioiden tulee huolehtia riittävistä toimenpiteistä, jotta unionissa myytävät kosmetiikkatuotteet täyttävät direktiivin määräykset." Ymmärtääkseni ongelmia kuitenkin muodostuu siitä, ettei viranomaisilla ole tarvittavia resursseja tarkistaa kaikkia EU:n ulkopuolelta tuotuja tuotteita. Siksi kiinnitän niin suurta huomiota made in -merkintöihin. Ulkolinjan myrkyllisiä tuontivaatteita käsittelevä Myrkkyä halvalla -dokumentti ravisteli. Ajattelin, että jos vaatteet voivat olla työkyvyttömyyttä aiheuttavan vaarallisia, niin en uskalla laittaa kasvoilleni suoraan kemikaalia, jonka valmistusmaan kosmetiikkalainsäädäntöön tai sen valvontaan en luota. Brasilia kuitenkin menee seulani läpi, entä teidän?

Finaaliin selviytyi...

Kynsilakkakokoelmaani on pikkuhiljaa hiipinyt nude- ja mutalakkoja. Myöntää täytyy, etten voinut aluksi sietää näitä jotenkin hailakan värisiä lakkoja, vaan minulta meni yli vuosi tottua niihin. Vaan taas on tullut todettua, että ihminen on laumaeläin. Tarpeeksi kun näkee jotain trendiä katukuvassa, niin lopulta se on itsekin pakko testata - paitsi Crocksit. Enää en tulisi toimeen ilman turvallisen neutraalia crememäistä nudea, jonka voi huoletta yhdistää oikeastaan mihin tahansa vaatekertaan ja joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Miksi odotin näin kauan? Se johtui varmaankin siitä, että en ollut vielä löytänyt sitä oikeaa. Joskus täytyy testata pari vähän huonommin sopivaa kaveria ennen kuin tärppää

Pari viikkoa sitten löysin Sokoksen Make Up Storen alenurkkauksesta Annelien 7 euron hintaan ja sävy oli niin herkullisen  värinen, että se lähti mukaan. Väri on siis harmaaseen taittava vaaleanruskea. Koostumus on kyllä valitettavan vetistä ja ottaa osumaa vielä puoli tuntia pikakuivattajan laitosta, mutta sivellin on hyvä ja kaksi kerrosta lakkaa riittää peittävään lopputulokseen. Sävy on siis täydellinen, mutta koostumus ei läheskään. Minusta ei tullut Make Up Storen lakkojen ylintä ystävää, Annelien kylläkin (Made in EU, 8 ml).

Make Up Store, Annelie 001, päivänvalossa.

Tuo Annelien kustantama 7 euroa on henkilökohtainen kipurajani per lakkapullo. Chanelia en voisi edes harkita. Lähemmäs 30 euron lakka ei mahdu budjettiini. Joskus enemmän lakkoja on vain...no, enemmän.

Lakkauksessa olen käyttänyt Lumenen Quick&Chic vahvistavaa aluslakkaa (6 ml), josta on enää pohjat jäljellä. Aluslakka on ehtinyt jo hieman paksuuntua, mutta koetan saada sen tuhottua loppuun asti. Se on ajanut asiansa hyvin, mutta tuo paksuuntuminen tietysti hieman ketuttaa. Pikakuivattajana on Sally Hansenin Insta-Dry, jonka ostin Anttilasta hintaan 8,90 euroa ja jota ilman en luultavasti lakkaisi kynsiäni läheskään yhtä usein kuin nyt (Made in USA; 13,3 ml). Olen ollut Sallyyn hyvin tyytyväinen.

Annelie sisävalaistuksessa.

Itselleni on muuten todella tärkeää tietää, missä kosmetiikkani on valmistettu. Kuluttajana itseäni ärsyttää kysellä puuttuvien made in -merkintöjen perään. Jos en tiedä kosmetiikka-tuotteen valmistusmaata tai -maanosaa (esim. EU), niin olen suosiolla jättänyt tuotteen ostamatta. Lumene tosiaan ilmoitti, että merkin kynsilakat ja meikkikynät valmistetaan Keski-Euroopassa, koska Suomesta puuttuu niiden valmistamiseen tarvittava tieto-taito. Itseäni ei häiritse eri valmistusmaa kuin Suomi, mutta made in -merkinnän puuttuminen kylläkin.

Jotenkin miellän EU:n, USA:n, Kanadan, Japanin, Australian, Uuden-Seelannin eli länsimaat ja -mieliset maat noin ylipäänsä turvallisiksi kosmetiikan valmistuspaikoiksi, joissa on huolehdittu kosmetiikkalainsäädännöstä ja sen valvonnasta. Kiinassa tehtyä t-paitaa en laittaisi päälleni ennen kuin olisin sen pessyt, joten siellä valmistettu kosmetiikka jää hankkimatta. Made in China siveltimiä minulla sen sijaan on The Body Shopin ja Ecotoolsin valikoimista, mutta ne voikin vesipestä. Kuinka tärkeää on tietää tuotteen valmistusmaa tai -maanosa? Vaikuttaako se ostopäätökseen millään tavalla?