Lakattoman lokakuun tulokset

No niin, lakaton lokakuu on ohi ja marraskuu jo reilusti yli puolenvälin. Nyt on aika julkaista kuvat lakattomuuden vaikutuksista. Ennen haastetta olin tosiaan lakannut kaksi vuotta kynsiäni taukoamatta ja sen seurauksena kynteni olivat värjäytyneet aluslakan käyttämisestä huolimatta kellertäviksi ja ne lohkeilivat kärjistä jatkuvasti. Lisäksi sormieni iho kynsien vierestä oli kovettunut ja kuivunut ja näihin kohtiin oli muodostunut vähemmän mairittelevan näköisiä lihastikkuja. Lihastikut olivat luultavasti syntyneet sen takia, että lakatessani kynsiäni saatoin vahingossa osua myös näihin ihokaistaleihin.

Kynsieni kunto lakattoman lokakuun jälkeen.

Päädyin viettämään puolitoista kuukautta ilman kynsilakkaa ja tänä aikana huomasin, että kynteni alkoivat pikku hiljaa vahvistumaan. Kynteni lohkeilivat edelleen kärjistä melko pian niiden kasvettua edes hieman pituutta ja päädyin leikkaamaan ne ihan tavallisilla kynsisaksilla lyhyiksi heti kun ensimmäinen lohkeama ilmaantui - viilaaminen sai siis jäädä. Vasta reilusti yli kuukauden lakattomuuden jälkeen huomasin että kynteni eivät enää lohkeilleet heti pituutta kasvettuaan ja että rumien värjäytyneiden kynsieni tilalle olivat kasvaneet hohtavat luonnontilassa olevat kynnet. Sain itseni kiinni useammin kuin kerran ihailemasta lakattomia kynsiäni: "Ai että, näinkö nätin ne sitten kuitenkin olivat. Enpä edes muistanut." Kynsinauhojani lakaton lokakuu ei kuitenkaan pelastanut, ne ovat yhä repaleiset ja melko olemattomat. Toisen  peukalon kynsinauha jopa petti kesken haasteen ja veri valui kynnelle. Onneksi verenvuoto kuitenkin tyrehtyi nopeasti. Koko haasteen ajan käytin varmaan viittä tai kuutta eri rasvaa eli en katsonut minkään niistä vaikuttaneen yksinään mitenkään ylivoimaisen merkittävästi tuloksiin enkä siksi tässä erittele niitä. Rasvaus kuitenkin onnistui pehmentämään kynsieni viereisiä ihokaistaleita nyt kun en lakannut kynsiäni. Atoopikkona rasvaan joka päivä muutamaan otteeseen käsiäni, mutta lakatessa  rasvaus ei ole onnistunut pitämään näitä ongelmakohtia pehmeinä.

Muutama päivä takaperin sitten menin ja lakkasin kynteni. Oikean etusormeni kynsi lohkesi kärjestä välittömästi eli mihinkään pitkäaikaistuloksiin en valitettavasti päässyt kynsieni vahvistumisen suhteen. Ostin lakattoman lokakuuni aikana viisi uutta kynsilakkaa eli kynsilakat pyörivät lakkaamattomuudesta huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - mielessäni. Silti oli yllättävän helppoa olla lakkaamatta kynsiä ja tämä rento asenne tarttui myös meikkaamiseen: menin ihmisten ilmoille useammin ilman meikkiä kuin meikin kanssa.

Kynsien kiiltoa ja repaleisia kynsinauhoja.

Lakaton lokakuu

Kaksi vuotta sitten innostuin kynsilakoista. Siitä lähtien minulla on ollut ehkä kaksi päivää putkeen kynnet ilman lakkakerrosta ja sen seurauksena kynteni ovat päässeet niin huonoon kuntoon, että päivittäisestä rasvailusta huolimatta kynteni lohkeilevat, kynsinauhani ovat muuttuneet kuivemmiksi ja repaleisemmiksi kuin aikoihin. Lisäksi  kynsien vierestä sormien iho on alkanut kuivua kohtuuttoman paljon, koska myös niihin kohtiin on lakkailun lomassa osunut kynsilakkaa. Tämän seurauksena sormissani on paljon lihastikkuja juuri kynsien vieressä. Olenkin päättänyt viettää lakattoman lokakuun ja katsoa, miten se vaikuttaa kynsien kuntoon ja käsieni ulkonäköön. Raportoin tuloksista ensi kuussa.

Uusi säilytysratkaisu

Olen seurannut aktiivisesti kosmetiikkablogeja  noin kolme vuotta. Tänä aikana kosmetiikan kulutukseni on kasvanut valtavasti ja sen myötä ajankohtaiseksi on tullut uusien säilytysratkaisujen löytäminen kosmetiikalleni. Huomasin nimittäin tarttuvani liian usein samoihin meikkeihin ainoastaan, koska ne olivat aamukiireessä nopeasti käsillä pienessä meikkipussissa. Etsin pitkään alumiinista meikkipakkia, mutta Bauhausissa ei enää myyty alumiinisia ja budjettiystävällisiä työkalupakkeja, joten jouduin harkitsemaan muita vaihtoehtoja. En myöskään halunnut hankkia uutta huonekalua pelkästään meikkien takia. Koska olen likinäköinen, meikkaan aina vessan peilin edessä. Säilytänkin siksi meikkejäni hyllyssä heti vessan ulkopuolella. Meikkipusseista vain ei näe heti mitä on missäkin pussissa ja siksi päätin etsiä läpinäkyvää, vähän tilaa vievää ja muovista säilytysratkaisua meikeilleni.

Monissa blogeissa on vilahdellut Palaset palalippaita ja niitä minäkin lopulta hankin - peräti kolme kappaletta. Hintaa palalippaalle jäi alennuksen jälkeen 11,95 €/kpl. Palalipas sopii hyvin meikkivoiteiden, poskipunien, luomivärisoolonappien ja pienikokoisten palettien säilytykseen. Mielestäni se ei kuitenkaan ole hyvä huulipunien säilyttämiseen, koska huulipunan ollessa vaaka-asennosta minun on hankala bongata juuri sitä tiettyä sävyä, jota tarvitsisin ja laatikosto onkin avattava kokonaan auki ja punaa on etsittävä myös takaa. Laatikot tosiaan saa kokonaan irti palalippaasta, mutta koska säilytän niitä avohyllyssä en käytännössä voi avata niitä kokonaan auki, koska hyllyn reuna tulee vastaan.

Tämän vuoksi olinkin innoissani, kun huomasin pari viikkoa sitten paikallisessa K-Citymarketissa läpinäkyvän teensäilytysrasian (made in China), joka on tarpeeksi korkea huulipunien säilytykseen. Hintaa tällä tilaihmeellä on 4,95 €/kpl ja sain kahteen rasiaan mahtumaan kaikki huulipunani siististi. Guerlainin Rouge G:t (8,8 cm) ja Diorin Addict Extreme huulipunat ovat niin korkeita (8,7 cm), että ne mahtuvat ainoastaan lappeelleen rasiaan jotta kansi menisi kiinni. Rasia on helppo nostaa pyykkikoneen päälle meikatessa ja oikea huulipunasävy löytyy hetkessä (paitsi Lancomeissa, joissa sävy on ilmoitettu pelkästään  numerona pienellä fontilla identtisen värisissä tarroissa). Pienenä miinuksena tietysti on se, että rasian päällä on Tea-teksti, mutta jos tuon asian kanssa voi elää niin tämä teerasia on erittäin hyvä säilytysratkaisu huulipunille. Täytyy vielä huomauttaa, että teerasian muovi on paljon ohuempaa kuin Palaset palalippaassa, jossa muovi on paksua ja jämäkkää.

Teerasian ulkomitat ovat 13,5 x 20,5 x 8,5 cm ja rasian sisällä olevan pienen lokeron mitat ovat 6,7 x 7 x 8,5 cm. Mahdollinen mittavirhe on noin 0,3 cm. Teerasian yhteen lokerikkoon mahtuu huulipunia korkeintaan 9 eli koko rasiaan mahtuu 54 huulipunaa. Kansi ei lähde irti ja se on kahdella saranalla kiinni. Rasioita on helppo kasata päällekkäin. Joudun vieläkin suunnittelemaan kosmetiikan sijoittelua näiden rasioiden kanssa siten, että mietin etukäteen minkä rasian laitan päällimmäiseksi, jotta se on aamulla helppo napata käyttöön pesukoneen päälle. Teerasia toimii hyvin myös luomivärisoolonappien säilytykseen.

Jos ihan rehellinen olen, niin olin aika järkyttynyt kaappeihin kertyneen kosmetiikan määrästä. Joitakin tuotteita en edes ollut käyttänyt, koska en muistanut mihin olin laittanut ne. Toivon, että nyt maltan käydä omalla meikkijemmalla ostoksilla, enkä enää koe tarvetta haalia uusia tuotteita kokoelmaani. Ostolakkoon en halua mennä, koska vaarana on että siinä kävisi samalla tavalla kuin karkkilakossa: mitä enemmän kieltää itseltään jotain sitä enemmän kiellettyä hedelmää (tai karkkia) tekee mieli. Parempi muuttaa tapaa, jolla ajattelee tarpeistaan: Rajattomien tarpeiden sijaan huomaan että tarpeeni ovat oikeastaan varsin rajalliset. Koska en ehdi käyttää kaikkia omistamiani tuotteitani nytkään ennen kuin ne menevät huonoksi, niin ei ole mitään järkeä hamstrata enää lisää meikkejä. Kiitos järkevämmän ja näkyvämmän säilytystavan olen nyt entistä tietoisempi siitä mitä minulla on ja ennen kaikkea missä tavarani ovat. Yritän nyt käyttää kokoelmaani laajemmin ja keskittyä meikkaustaitojeni parantamiseen päättömän ostelun sijaan. Tämän lupaan itselleni kautta pannun ja siveltimen!

Compacts and Cosmetics

Monet varmasti seuraavat englantilaista maskeeraaja-kauneusgurua Lisa Eldridgeä Youtube:sta. Hän on tehnyt yhteistyönä historioitsija Madeleine Marshin kanssa kaksi videota, joissa läpikäydään kosmetiikan historiaa ja erilaisten tuotteiden suosiota eri vuosikymmeninä ja jopa eri vuosisatoina.

Videoissa mainittu Madeleine Marshin kirja jäi kiinnostamaan ja niinpä tein kirjastolle hankintaehdotuksen teoksen hankkimiseksi ja muutamien kuukausien päästä huomasin ilokseni, että kirja oli saapunut sinne. Pakko nyt kehua, miten älyttömän hieno kirjastojärjestelmä meillä Suomessa on!

Compacts and Cosmetics: Beauty from Victorian Times to the Present Day-kirja on mielestäni yleiskattava teos kosmetiikan historiasta länsimaissa. Alussa on lyhyt kappale antiikin ajoista, josta siirrytään suoraan viktoriaaniseen aikaan (v. 1937-1901) ja kauniiseen aikaan (la Belle Époque), jolla viitataan aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa (v. 1890-1914). Tämän jälkeen käydään läpi kronologisesti vuosikymmenet aina 1920-luvulta nykypäivään asti. Lopuksi käsitellään lyhyesti asioita, joita vintage-kosmetiikan keräilijän tulee ottaa huomioon, kuten mitkä seikat alentavat tai nostavat tuotteen arvoa, ja mitkä tuotteet ovat keräilijöiden keskuudessa haluttuja.

Kirja on kirjoitettu erittäin asiapitoiseksi ja jokaisella vuosikymmenellä keskitytään siihen, mitä uusia tuotteita tuli naisten ja miesten saataville ja kuinka muoti, asenteet, arvot, talouskasvu, lama ja sota vaikuttivat eri tuotteiden kysyntään. Koska kyseessä on kulttuurihistoriaa käsittelevä kirja, Marsh käsittelee myös sitä miten naisten asema yhteiskunnassa heijastui eri aikoina kosmetiikan käyttöön: miten ollaan päästy tilanteeseen, jossa huulipuna assosioidaan ennemminkin johtajiin kuin prostituoituihin.

Hauskan lisän kirjaan tuo se, että eri aikakausien markkinointistrategioita ja julkkiksia käsitellään sujuvasti osana ajankuvaa. Kirjan kuvitus tukee tekstiä ja eri kappaleet muodostavat selkeän kokonaisuuden, jossa kosmetiikkaa käsitellään itsestäänselvänä osana historiaa ja esiäitiemme ja -isiemme elämää. Saamme vastaukset sellasiin kysymyksiin kuin mitä käytettiin korvaamaan nailoneita toisen maailmansodan aikana, kuka aloitti rusketustrendin, milloin ja miksi laihdutusbisnes lähti kukoistamaan, milloin puuterirasioista tuli kertakäyttötavaraa, milloin luonnonkosmetiikan perään ensimmäisen kerran huokailtiin, miksi kosmetiikan hallussapito oli miehille vaarallista ja millaisia kosmetiikkapakkauksia kultasepät aikoinaan valmistivat.

Kirja sopii mielestäni kaikille kosmetiikasta, kauneudenhoidosta ja historiasta kiinnostuneille ja toimii pätevänä yleisteoksena länsimaisen kosmetiikan historiasta ja kehityksestä. Voin hyvin nähdä tätä kirjaa käytettävän oppimateriaalina, sen verran hyvä tietopaketti on kyseessä! Kirjassa on myös kattava asiahakemisto. Kirja on englanninkielinen, mutta mielestäni erittäin yleistajuisesti kirjoitettu eli erikoissanastoon ei jää helposti jumiin. Itse ahmin sen parissa kolmessa päivässä ja nautin Marshin neutraalista kertojanäänestä, joka keskittyy rakentamaan selkeää yleiskuvaa siitä, mitä eri aikakausien ihmiset ovat halunneet kosmetiikaltaan, mihin hintaan, keitä naiset ovat ihailleet ja imitoineet ja mitä asioita ulkonäössä on haluttu korostaa ja mitä peittää.

Annan kirjalle täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Mainitsen vielä, että kirja ei keskity meikkityyleihin tai meikkauksen opettamiseen (vaikka sellaiset eri tyylit kuin punk ja goottikulttuuri käsitellään erikseen), vaan kertoo lukijalleen millaisessa maailmassa ja asenneilmapiirissä menneisyyden naiset ja miehet ovat kosmetiikkaansa käyttäneet ja miten tämä vaikuttaa nykyhetkeen ja käsityksiin kauneudesta - muun muassa leluihin.

Arvaatteko muuten mikä oli 1980-luvulla tärkein esine naisen käsilaukussa? Huulipuna kenties tai puuterirasia? Ei, kyllä vastuullinen nainen muisti ottaa aina kondomit mukaan.

Waterlily

Taisin jossakin vaiheessa sanoa, että korkein hinta jonka maksaisin kynsilakasta on 8 €. Nyt Emotionissa kuitenkin tuli 10 € vastaan kynsilakka, jota olen katsellut kaihoisasti yli vuoden ja se oli lopulta pakko saada. Normaalihinnaltaan lakka oli 28 €.

Dior Vernis Garden Party 504 Waterlily (10 ml, made in France) kynsilakkaan on lisätty tuoksua. Huomasin, että tuoksu leijaili hennosti ympärillä lakatessa. Lakka itsessään tuoksuu kemikaalicocktailille eli maalille, muttei kuitenkaan esimerkiksi niin voimakkaasti kuin Models Ownin lakat. Havahduin lakatessani kynsiäni siihen, että tuttu löyhkä puuttui eli Waterlilyn käyttömukavuus oli hieman parempi kuin muilla lakoilla. Kaksi kerrosta riitti peittävään tulokseen. Lakan sivellin on leveä, mutta paksu. Pidän henkilökohtaisesti itse enemmän Suomessa myytävien Essien lakkojen siveltimistä, jotka ovat leveitä ja litteitä. Tämä Diorin sivellin on paksu tavallaan molempiin suuntiin, mutta litistyy lakatessa eli sivellintä käännettäessä se jotenkin mukautuu kynnen pinnalle. Lakka oli koostumukseltaan aika juoksevaa, mutta se ei menoa haitannut.

En kuitenkaan erityisemmin ihastunut Diorin piilokorkkisysteemiin, jossa hopeinen designkorkki lähtee erikseen pois ja alta paljastuu ruma musta korkki. Olisi mukava, jos Dior panostaisi korkkiin enemmän. Ottaisin mieluummin vain yhden hopeisen ja pienen korkin, joka olisi pullossa täysin kiinni. Tämän nykyinen ratkaisu on varmasti huolella harkittu, mutta silti se tuntuu jotenkin hätäratkaisulta.
 

Aluslakkana käytin kerroksen Lumenen Gloss & Care Strenghtening Base Coat -aluslakkaa (5 ml, valmistusmaa tuntematon) ja pikakuivattajana kerroksen Sally Hansenin Insta-Dritä (13,3 ml, made in U.S.A).

Harppu liikenteessä

Sain viime vuonna lahjaksi MORin A Sweet Affair -lahjapakkauksen, joka sisälsi litsin kukkien tuoksuiset parfyymiöljyn ja käsirasvan.

MOR Lychee Flower -parfyymiöljy (9 ml, made in Australia) on ihana litsi-kukkaistuoksu. Niin makea, että herkimmille voi aiheuttaa diabetestä. Sopiva hedelmä-kukkais-tuoksu minulle siis eli lahjan antaja tuntee tuoksumakuni hyvin. Kiitos vielä kerran apteekin Syväkurkulle! Tuoksu kestää pari tuntia iholla ja huomaan lisääväni sitä välillä melko runsain ottein. Pullon pinta alkaa jo uhkaavasti laskea...Iho tuntuu mukavan pehmeältä käytön jälkeen, mutta keksimuruilla on ikävä taipumus tarrautua öljyyn kiinni.

MOR Lychee Flower -käsirasva (50 ml, made in Australia) levittyy hyvin ja imeytyy kuiviin käsiini nopeasti muttei aikaa-vain-pari-minuuttia-sitten-sormet-kiinni-johonkin-sileään-pintaan nopeasti. Tuoksu on edelleen hyvä, mutta vaimeampi ja tunkkaisempi kuin parfyymiöljyssä. Ostaisin uudestaan. Tuubin ulkonäkö on kaunis. Kultainen korkki ja koristeellinen harppukuvio ovat ihanalla tavalla vanhanaikaisia.

Ihastuin saamaani lahjaan niin paljon, että menin ja tilasin Space NK:n alesta viime vuonna vastaavan MOR High Society -lahjapakkauksen, jossa oli vaahtokarkin tuoksuiset parfyymiöljy ja käsirasva. Taisin maksaa siitä 7,5 £ ja postikulut päälle lahjapakkauksen normaalihinnan ollessa 30 £. Valitettavasti en ole enää nähnyt Space NK:ssa MORia myynnissä - muuten olisi santsikierros edessä.
 
 

 

MOR Marshmallow -parfyymiöljy (9 ml, made in Australia) tuoksuu sokerille ja hattaralle. Tuoksu ei muutu missään vaiheessa pistäväksi, vaan säilyttää makeutensa ja miellyttävyytensä. Suosittelen kaikille makeiden hajuvesien ystäville. Mielestäni tuoksu on paljon miellyttävämpi kuin Escadan vastaavat eikä tuoksu mitenkään pistävän synteettiselle vaan enemmänkin oikealle hattaralle. Pidän erityisesti matkustukseen soveltuvasta pienestä pullosta, josta öljy levittyy iholle samanlaisella mekanismilla kuin deodorantissa eli pallon avulla. Mikähän tämän systeemin suomenkielinen nimi voisi olla: palloparfyymi, rullaparfyymi vai kenties rullauspalloparfyymi?

Pienenä miinuksena mainittakoon, että öljyä löytyy hyvin pian käyttöönoton jälkeen myös pullon ulkopuolelta. Vaikka tuoksun pysyvyys onkin vain parin tunnin luokkaa ostaisin tätä silti uudelleen. Täytyyhän sitä naisen elämäänsä nyt silloin tällöin hattaraa saada!

MOR Marshmallow -käsirasva (50 ml, made in Australia) on mukava tuttavuus, joka liukuu käsillä sisältämiensä silikonien takia helposti. Kosteutusteho on mielestäni keskitasoa ja pidän rasvan koostumuksesta, joka ei ole liian juoksevaa muttei myöskään liian jähmeää, vaan täydellinen kompromissi tältä väliltä. Tuoksu on kuitenkin tunkkaisempi kuin parfyymiöljyssä. Voisin silti ostaa uudelleen, mutta mieluummin valitsisin Marshmallow -parfyymiöljyn kuin tämän käsirasvan.

Pakko ihan vähän valittaa lahjapakkausten mielettömän kauniista pahveista. Voi miksi näin kauniiden pakkausten on avauduttava pohjasta? En ole tämän epäkäytännöllisyyden vuoksi säilyttänyt parfyymiöljyjä pahveissa, mutta en jotenkin saa itseäni heittämään näin upeita pakkauksia roskiin. Jotakin hyötykäyttöä näiden varalle olisi nyt keksittävä.

 

 

Artisaanitasoa

Ostin päivänä eräänä tuttavaltani kaksi hajuvesinäytettä, jotka kolahtivat ja kovaa vaikka kirpaisivatkin 4 € kappale. Minusta tuo on muuten aika suolainen hinta näytteelle, mutta menköön nyt tämän ainoan kerran.

L'Artisan Parfumeur Premier Figuier - eau de toilette on vahva viikunatuoksu, vahvempi kuin monet parfyymit. Ainesosalistalta löytyy viikunanlehtiä, mantelimaitoa ja santelipuuta. Alkutuoksu on vehreä, voimakas ja  monimutkainen. Ei mielestäni tunkkainen, vaan luonnollinen. Tässä tuoksuu aidosti viikuna ja yrttisyys ilman synteettisyyden kovuutta, vaikka tuoksu sisältääkin synteettisiä ainesosia.

Tuoksu tavoittaa tunteen, että haistan oikean viikunapuun lehdet ja maan - aivan kuin olisin hetkeksi päässyt vehreään varjoon imppaamaan luontoa keuhkoihini. Silti eri tavalla kuin Honoré des Prés'n Bonté's Bloomissa, jossa maatuoksu oli alussa vahvempi ja hieman luotaantyöntävämpi. Premier Figuier ei ole yhtä makea kuin Escadan sokeriliemiseokset (joista monista pidän paljonkin), mutta tuoksun vihreys ja yrttisyys kietovat miellyttävästi tuoksuttelijan kesään. Olen haistavinani ripauksen makeutta, mutta silti tämä on enimmäkseen kuiva tuoksu eli sokeripisarat eivät tirskahtele tästä ohikulkijoiden tai omaan nenään. Jotenkin tuntuu siltä, että tämän tyyppistä tuoksua muinaiset druidit varmaan suosivat. Tuoksun kesto on myös hyvä eli monen tunnin kuluttuakin se on edelleen ihoon tarttuneena vahvasti kyydissä mukana. Tuoksun luoja on Olivia Giacobetti, jonka kykyä luoda monimutkaisia tuoksuja olen alkanut fanittaa.

L'artisan Parfumeur Premier Figuier Extreme - eau de parfum omaa samat ainesosat kuin EdT versio, mutta on paljon vahvempi. Se on muuten paljon sanottu, koska EdT menisi monella varmasti ensinuuhkaisulla parfyymikategoriaan. Pidän tästä paljon ja kesto on selvästi parempi kuin EdT:llä. Alkutuoksun melkein liian vahva konsentraatio piintyy ihoon kymmenen minuutin kuluttua vahvana viikunapuun ja yrttien tuoksuna. Mielestäni tämä on niitä harvoja tuoksuja, jotka yhdistävät mielikuvissa kaksi yllättävää ääripäätä: puunhalaaja hipin ja vanhemman, vahvoihin ja kalliisiin tuoksuihin mieltyneen keräilijän, joka hoitaa ostoksensa vain kaupungin parhaissa tavarataloissa.


Olen vähän kahden vaiheilla kumman näistä tuoksuista valitsisin mieluummin. Ehkä kuitenkin Premier Figuier EdT:n, koska se on näistä kahdesta raikkaampi, viikunan tuoksuessa enemmän aidolla voimakkuustasollaan tuoksun ollessa kuitenkin melko tymäkkä. Premier Figuier Extremestä erottaa viikunan kuitenkin voimakkaammin eli jos tuoksusta hakee maksimaalista kestoa ja pitoisuutta niin silloin EdP vie voiton.

Hulluna fuksiaan

Viime aikoina olen käyttänyt paljon fuksianpunaista meikissäni ja tein Sokoksen selektiivisen kosmetiikan alennusmyynnistä paljon hyviä löytöjä. Yksi niistä oli Helena Rubinsteinin Wanted Rouge sävyssä 009 amaze etonner (3,99 g, made in France). Tämä ihana huulipuna oli alennettu 70 prosenttia ja sen hinnaksi jäi 11,70 €.

Käytin amazen parina Lumenen huultenrajauskynää sävyssä 10 Roosan viesti (1,1 g, valmistusmaa tuntematon), jonka olen ostanut joskus Citymarketista 40 prosenttia alennettuna ja se maksoi 4,14 €.

En ole oikein koskaan käyttänyt hyvin pigmenttisiä huulipunia ja kaupoissa olen ohittanut selektiivisen kosmetiikan tiskit kokonaan, koska hintahaarukkani ei yllä lähellekään selektiivisten merkkien hintojen tienoille. Nyt tein poikkeuksen, kun näin -50 %  ja -70 % alekyltit.

Helena Rubinsteinista olen kuullut merkkinä, mutta en ole ennen tätä huulipunaa koskaan kokeillut HR:n meikkejä. Olen kuitenkin todella iloinen, että tartuin amazeen, koska tämä huulipuna on huippulaatua: hyvin pigmenttinen, helppo levittää suoraan puikosta ja lopputuloksena on kaunis kiilto. Tämä pysyy huulilla myös älyttömän hyvin. Teekupillisen jälkeenkin huulipuna näyttää pysyneen täysin paikoillaan, vaikka sitä jääkin teekupin reunaan. Amaze on täydellinen fuksianpunainen huulipuna - täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Helena Rubinsteinille!

Hylsy on mielestäni todella kaunis ja vielä bonuksena sitä voi huoletta kuljettaa mukana ilman pelkoa että hylsy vahingossa avautuu laukussa. Hylsyn avausmekanismi nimittäin toimii siten, että hylsyn yläosa painuu sisäänpäin ja siten työntää huulipunan ulos eli ikäänkuin nappia painamalla huulipuna liukuu ulos. Avausmekanismilla olikin pakko leikkiä enemmän kuin kerran puolison suureksi huvitukseksi.

Huulipunaan itseensä on kaiverrettu HR ja tämä on minusta hauska yksityiskohta.

 

 

Yllä on ilman salamaa otettu sävykuva: vasemmalla HR 009 amaze ja oikealla Lumenen huultenrajauskynä sävyssä 10 Roosan viesti.

Yllä on salaman kanssa otettu sävykuva: vasemmalla HR 009 amaze ja oikealla Lumenen huultenrajauskynä sävyssä 10 Roosan viesti. Salaman kanssa näkyykin jo huulipunan ihana kiilto paremmin.

Helena Rubinstein Wanted Rouge 009 amaze etonner.

Rajasin ensin huuleni huultenrajauskynällä ja levitin sen päälle suoraan amazea puikosta. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Helena Rubinstein Wanted Rouge 009 amaze etonner.

INCI: Helena Rubinstein Wanted Rouge 009 amaze etonner.

Nyt ymmärrän, miksi ihmiset ovat valmiita maksamaan laatuhuulipunista enemmän, mutta en itse vieläkään pystyisi raottamaan kukkaron nyörejä amazen alkuperäiseen hintaan: 39 €. Täytyy silti myöntää, että amaze on alentanut kynnystä käyttää pigmenttistä huulipunaa, kun ei tarvitse huolehtia sen ennenaikaisesta kulumisesta ja ei niin tyylikkäästä klovni-efektistä, kun huomaa keskellä päivää että huulipunaa on kunnolla jäljellä  vain huulten uloimmissa osissa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin: väriterapia todellakin pitää kaamosmasennuksen loitolla!