Konmaritus ja kosmetiikka

Viime aikoina naistenlehdissä, blogeissa ja jopa tv-ohjelmissa on vilistänyt juttuja KonMari-metodista, jossa siivoaminen ja tavaroiden karsiminen on keskiössä. Taustalla on ajattelu, että tavaroiden vähentäminen ja yleinen hyvä järjestys vapauttaa henkisiä voimavaroja ja ihan asuinneliöitä muuhun toimintaan. Luulen, että suurin osa konmaritukseen hurahtaneista on naisia. En jotenkin usko, että miehet niin innostuisivat lukemaan siivoamisesta ja järjestyksestä. Voin tietysti olla väärässä.

Olen seurannut ilmiötä myös lähipiirissäni, kun hyvä ystäväni S on innostunut myymään tavaroitaan nettikirpputoreilla ja ostaa nykyään kaiken mahdollisen kirpputorilta...sekä käyttää käsittääkseni melkein yksinomaan luonnonkosmetiikkaa. Hän innostaa esimerkillään minuakin kuluttamaan vähemmän.

Itse en ole luopunut juurikaan tavaroistani. Joitakin kosmetiikkatuotteita olen lahjoittanut äidilleni ja yhdelle tuttavalle, jolla tiedän tarvetta olevan. Konmaritus on saanut minutkin kuitenkin muutamaan otteeseen siivoamaan enemmän mieheni suureksi ilostukseksi. Olen jopa rullaillut pyyhkeitä koriin rullat ylöspäin niin että näen mitä pyyhkeitä korissa on. Sen jälkeen olen kuitenkin latonut korin päälle vaakatasoon lisäpyyhkeet...nopein ja helpoin ratkaisu. Fanaattisimpien konmarittajien mielestä ehkä selkärangattomin.

Asunto on vaihtunut HOASin sillipurkista miehen isompaan asuntoon. Tämä on mahdollistanut myös vihdoin kapean Hemnes-lipaston hankkimisen. Vanhan mäntysenkin mies maalasi valkoiseksi. Vetimet ajattelin aluksi vaihtaa mutta vedinten hinnat nähtyäni tulin toisiin aatoksiin. Spreijattiin ne sitten yhdessä kultaisiksi mikä maksoi vain 5 €. Näin ollen sain suurimman osan kosmetiikastani laitettua omille paikoilleen. Järkytyin meikkien määrästä ja nyt yritän olla hamstraamatta lisää. Silti välillä saatan käydä palettejani läpi kuin Klonkku konsanaan ja huokailla aarteitteni äärellä. Vähän kaduttaa niiden osto, mutta se menee ohi kun käytän niitä...ja minähän myös käytän.

Koska olen 90-luvun laman lapsi, ei kotona ollut juurikaan ylimääräistä. No nyt on. KonMari-villitys muistuttaa itseäni lähinnä siivoamaan enemmän, ostamaan vähemmän ja käyttämään loppuun jo ostetut tuotteet. On ollut pakko vähentää uutuustuotteiden lanseerausten seuraamista, koska se aiheuttaa liikaa ostohaluja - tästä välillä lipsun. Äitini jaksaa muistuttaa miten hänellä oli ennen vain Tokalon värivoide sekä sininen luomiväri ja hyvin pärjäsi. Onhan se niinkin. Silti minusta on ihana vaihdella luomivärejä, huulipunia, tuoksuja ja kynsilakkoja fiiliksen mukaan. Hypistellä, kokeilla ja innostua kosmetiikkatuotteista.

En usko että tavaran vähentäminen tuo onnea, mutta pysyvä järjestys voi kyllä lisätä mielenrauhaa.  Monet tavaroistamme ovat tärkeitä vain meille, ei muille. Muistot saattavat lisätä ihan jonkin rahallisesti arvottoman esineen arvoa meille, ei muille. Tämän huomasin taannoin Fidan kirpputorilla käydessäni. Mietin etten yhtään ihmettele miksi joku on halunnut niistä tavaroista eroon, mutta oli epätodennäköistä että joku vielä ne huolii. Osan kyllä, mutta tuskin kaikki löytävät uuteen osoitteeseen. Niin paljon huonoa ja kulunutta tavaraa oli tarjolla. Silti olen sieltä tehnyt vuosien varrella muutaman löydön eli hyvät ja ehjät tavarat liikkuvat tietysti nopeasti ja niitä täytyisi kytätä. Siihen ei kärsivällisyyteni riitä ja onneksi ystäväni S on vinkannut jos on nähnyt vaikka keräämääni astiasarjaa jossain. Yllätyksekseni Fidassa on ollut tarjolla myös vanhoja meikkejä, jotka kuuluisivat kyllä mielestäni ilmaiskoriin tai ihan roskikseen, koska kyseessä on kuitenkin hygieniatuotteet.

Konmarituttamisen hehkuttaminen on kuitenkin vähän pysäyttänyt minua tavaroideni äärelle. Ne tuovat minulle nyt paljon enemmän iloa kun tiedän mitä on missäkin enkä enää kompastele niihin tilan ahtauden takia. Kosmetiikassa täytyy myös miettiä säilyvyyttä. Tunnustan että käytän kosmetiikkaani reilusti yli valmistajien suosituksien. En säilytä kuin välttämättömimmät kosmetiikat (dödö, shampoo, hoitoaine, saippua jne.) WC:ssä ja kaiken muun muualla asunnossa. Muuten luotan aistinvaraiseen havaintoon siitä voiko jotain tuotetta vielä käyttää. Minulla on yli kymmenen vuotta vanhoja hajuvesiä joita käytän edelleen. Koska säilytän niitä aina mukana tulevissa pahvilaatikoissa niin suurin osa on pysynyt valolta suojassa ja siten hyvänä. L'eau par Kenzon jämät ja siskoni ikivanhan Tommy Hilfigerin Tommygirlin käytin pöntönraikastajana loppuun. Diorin J'adoren edp on yli kymmenen vuotta vanha ja edelleen hyvän tuoksuinen. Voittaa nykyiset vesitetyt versiot mennen tullen.

Konmaritus on saanut pohtimaan millainen aineeton tai aineellinen kuluttaminen olisi mieluisaa tai onko kuluttaja edes se miten itseäni määrittelisin. Onhan se todella negatiivinen termi: kuluttaja kuluttaa rahansa, aikansa ja luonnonvarat vielä päälle. Mieluummin olen kansalainen, vaikka on se kuluttamisen paino varmasti harteillani. Kukat tuovat minulle kuitenkin iloa ja piristyn ruukkukukkien väreistä läpi vuoden. Ehkä siis panostan niihin myös tulevaisuudessa.

Joillakin konmarituksen tavoitteena on minimalistinen ja tavarasta tyhjä koti, toisilla se että mahtuu liikkumaan asunnossa. Koska ihmiset ovat erilaisia, niin ovat myös tavoitteet ja tarpeet. Joku haluaa meikkipussiin vain muutaman luottotuotteen, toinen haluaa mahdollisimman monta eri tuoksua. Kaikki varmasti keräävät edelleen jotain konmarittamisen mahdollistamana tai siitä huolimatta: kokemuksia ulkomaanmatkoista, hopealusikoita, tuoksuja, huulipunia tai vaikkapa ihan vain mustikoita. Itse iloitsen siitä, että nykyään löydän jemmoistani nopeasti juuri sen luomivärin tai huulipunan jota satun kulloinkin kaipaamaan.

Uusi säilytysratkaisu

Olen seurannut aktiivisesti kosmetiikkablogeja  noin kolme vuotta. Tänä aikana kosmetiikan kulutukseni on kasvanut valtavasti ja sen myötä ajankohtaiseksi on tullut uusien säilytysratkaisujen löytäminen kosmetiikalleni. Huomasin nimittäin tarttuvani liian usein samoihin meikkeihin ainoastaan, koska ne olivat aamukiireessä nopeasti käsillä pienessä meikkipussissa. Etsin pitkään alumiinista meikkipakkia, mutta Bauhausissa ei enää myyty alumiinisia ja budjettiystävällisiä työkalupakkeja, joten jouduin harkitsemaan muita vaihtoehtoja. En myöskään halunnut hankkia uutta huonekalua pelkästään meikkien takia. Koska olen likinäköinen, meikkaan aina vessan peilin edessä. Säilytänkin siksi meikkejäni hyllyssä heti vessan ulkopuolella. Meikkipusseista vain ei näe heti mitä on missäkin pussissa ja siksi päätin etsiä läpinäkyvää, vähän tilaa vievää ja muovista säilytysratkaisua meikeilleni.

Monissa blogeissa on vilahdellut Palaset palalippaita ja niitä minäkin lopulta hankin - peräti kolme kappaletta. Hintaa palalippaalle jäi alennuksen jälkeen 11,95 €/kpl. Palalipas sopii hyvin meikkivoiteiden, poskipunien, luomivärisoolonappien ja pienikokoisten palettien säilytykseen. Mielestäni se ei kuitenkaan ole hyvä huulipunien säilyttämiseen, koska huulipunan ollessa vaaka-asennosta minun on hankala bongata juuri sitä tiettyä sävyä, jota tarvitsisin ja laatikosto onkin avattava kokonaan auki ja punaa on etsittävä myös takaa. Laatikot tosiaan saa kokonaan irti palalippaasta, mutta koska säilytän niitä avohyllyssä en käytännössä voi avata niitä kokonaan auki, koska hyllyn reuna tulee vastaan.

Tämän vuoksi olinkin innoissani, kun huomasin pari viikkoa sitten paikallisessa K-Citymarketissa läpinäkyvän teensäilytysrasian (made in China), joka on tarpeeksi korkea huulipunien säilytykseen. Hintaa tällä tilaihmeellä on 4,95 €/kpl ja sain kahteen rasiaan mahtumaan kaikki huulipunani siististi. Guerlainin Rouge G:t (8,8 cm) ja Diorin Addict Extreme huulipunat ovat niin korkeita (8,7 cm), että ne mahtuvat ainoastaan lappeelleen rasiaan jotta kansi menisi kiinni. Rasia on helppo nostaa pyykkikoneen päälle meikatessa ja oikea huulipunasävy löytyy hetkessä (paitsi Lancomeissa, joissa sävy on ilmoitettu pelkästään  numerona pienellä fontilla identtisen värisissä tarroissa). Pienenä miinuksena tietysti on se, että rasian päällä on Tea-teksti, mutta jos tuon asian kanssa voi elää niin tämä teerasia on erittäin hyvä säilytysratkaisu huulipunille. Täytyy vielä huomauttaa, että teerasian muovi on paljon ohuempaa kuin Palaset palalippaassa, jossa muovi on paksua ja jämäkkää.

Teerasian ulkomitat ovat 13,5 x 20,5 x 8,5 cm ja rasian sisällä olevan pienen lokeron mitat ovat 6,7 x 7 x 8,5 cm. Mahdollinen mittavirhe on noin 0,3 cm. Teerasian yhteen lokerikkoon mahtuu huulipunia korkeintaan 9 eli koko rasiaan mahtuu 54 huulipunaa. Kansi ei lähde irti ja se on kahdella saranalla kiinni. Rasioita on helppo kasata päällekkäin. Joudun vieläkin suunnittelemaan kosmetiikan sijoittelua näiden rasioiden kanssa siten, että mietin etukäteen minkä rasian laitan päällimmäiseksi, jotta se on aamulla helppo napata käyttöön pesukoneen päälle. Teerasia toimii hyvin myös luomivärisoolonappien säilytykseen.

Jos ihan rehellinen olen, niin olin aika järkyttynyt kaappeihin kertyneen kosmetiikan määrästä. Joitakin tuotteita en edes ollut käyttänyt, koska en muistanut mihin olin laittanut ne. Toivon, että nyt maltan käydä omalla meikkijemmalla ostoksilla, enkä enää koe tarvetta haalia uusia tuotteita kokoelmaani. Ostolakkoon en halua mennä, koska vaarana on että siinä kävisi samalla tavalla kuin karkkilakossa: mitä enemmän kieltää itseltään jotain sitä enemmän kiellettyä hedelmää (tai karkkia) tekee mieli. Parempi muuttaa tapaa, jolla ajattelee tarpeistaan: Rajattomien tarpeiden sijaan huomaan että tarpeeni ovat oikeastaan varsin rajalliset. Koska en ehdi käyttää kaikkia omistamiani tuotteitani nytkään ennen kuin ne menevät huonoksi, niin ei ole mitään järkeä hamstrata enää lisää meikkejä. Kiitos järkevämmän ja näkyvämmän säilytystavan olen nyt entistä tietoisempi siitä mitä minulla on ja ennen kaikkea missä tavarani ovat. Yritän nyt käyttää kokoelmaani laajemmin ja keskittyä meikkaustaitojeni parantamiseen päättömän ostelun sijaan. Tämän lupaan itselleni kautta pannun ja siveltimen!