Meikkimuistoja

Äitini ei juurikaan käytä meikkejä. Otinkin aluksi ehostuksessa oppia sisareltani ja mainoksista. Aluksi sitä kokeili vain meikkikuvien värikkäimpiä osia: luomiväriä ja huulipunia. Mitä enemmän sitä parempi tietysti. Onneksi nämä kokeilut tapahtuivat kotona, eikä villeimpiä luomuksiani tuuletettu kaupungilla.  Vasta myöhemmin ymmärsin meikkipohjan tärkeyden, kun sitä naistenlehdissä korostetaan - onneksi!

Ensimmäinen oikea luomiväripalettini hankittiin Tukholmasta Isadoralta. Siinä oli neljä helmiäisväriä: valkoinen, keltainen, vaaleanpunainen ja ruskea. Annoin sen sisarelleni ennen kuin yhdenkään luomivärin pohja alkoi paistaa, sillä teini-ikäisenä meikkaaminen tyssäsi kiinnostuksen puutteeseen ja klassisesti pilalle menneeseen koulukuvaan, jossa kasvoni kiilsivät kuin kattilan pinta, koska olin käyttänyt pelkkää meikkivoidetta. Oi aikoja, oi traumoja!

Ylioppilasjuhliin hankin sitten kerralla meikkivoiteen, peitevoiteen, irtopuuterin, pari luomiväriä, kulmakynän, valovoiteen ja huulikiillon.  Kyllä kirpaisi ostaa ne kerralla. Oi Revlon, tule takaisin Suomeen! Sentään Max Factor ja Lumene ovat vielä täällä. No, mihinkäs vanha kunnon Lumene menisi.

Kirjastosta kävin etsimässä meikkausaiheista kirjaa ja minua auttanut miespuolinen kirjastovirkailija ohjasi minut punastelevana kirjojen ääreen, joiden meikkityylien kultakausi ajoittui 80-luvulle. Sanomattakin on selvää, että lainaamatta jäi. Kipitin sen sijaan kauppaan ja nappasin mukaan erikseen myytävän Trendin meikki- ja meikkausoppaan Trendi Lookin. Siinä oli hyviä perusmeikki- ja tuoteneuvoja. Julkaistaisiinpa sitä edelleen!

Vanhimpia meikkejäni. Vanhimmat on lahjoitettu hätävaraksi
äidilleni.

Siitä meikki-innostukseni lähti pikkuhiljaa etenemään alepöytien kautta nettikauppoihin. Meikkipaletit ja hajuvedet ovat minulle pieniä arjen ylellisyyksiä.  Monesti tuotteessa täytyy kuitenkin olla jokin alennus ennen kuin raaskin raottaa kukkaron nyörejä Suomessa. Olen siis tarkan euron vartija, mutta välillä mopo karkaa käsistä - yleensä alehyörinässä.

Meikkaaminen korvaa itselläni myös osittain öljyvärimaalaamista, josta aiheutunutta jätettä (tärpätti, pellavaöljy ja öljyvärimaalit) on paljon inhottavampaa siivota kuin meikit kasvoilta. En edelleenkään meikkaa joka päivä, ainoastaan silloin kun oikeasti huvittaa askarrella. Meikkaaminen on minulle huvittelua, arjen taiteilua ja sosiaalisesti hyväksyttyä leikkimistä. Meikkisiveltimet ovat ihania ja noviisina meikki on paljon helpompi tehdä kunnon välineillä.

Yli puolet meikeistäni mahtuu näihin pussukoihin.

Olen meikkaajana melko konservatiivinen ja uskon vähemmän-on-enemmän-periaatteeseen. Monesti ripsivärimainokset nostattavat pienen sarkastisen hymyn huulilleni ja photoshopatut mainoskuvat lähinnä haukotuttavat. En koeta tietoisesti häivyttää ihohuokosiani ja irtoripsiä en uskalla edes kokeilla liiman takia. Koetan lähinnä korostaa luonnollisia hyviä piirteitäni. Ripsienpidennyksiä, irtoripsiä, hiuspidennyksiä ja rakennekynsiä ihailen mieluummin muiden päältä. Minusta on hienoa, että kauneuskäsityksiä on yhtä monta kuin on erilaisia ihmisiä. Jokin tyyli tai väri, jota en mistään hinnasta huolisi itselleni, toimii toisella ihmisellä hyvin ja nyt vähän vanhempana osaan arvostaa myös tätä.

Meikkipussien sisältöä.

Silmäni ovat turvonneet elämäni aikana parista kolmesta ripsiväristä, myös allergiaystävällisiksi mainostetuista. Ripsivärin valinta on siksi ollut välillä todellista venäläistä rulettia ja vedenkestävät vaihtoehdot olen diskannut liian vaikeasti poistettavina, vaikka sateilla ne kieltämättä käteviä ovatkin. Hajustetut voiteet ovat myös aiheuttaneet reaktioita ihossa ja olenkin testannut monta eri voidetta, jotta ei aina tarvitsisi tyytyä hajustamattomaan versioon.

Luonnonkosmetiikka kiinnostaa luontoa saastuttamattomana vaihtoehtona, mutta myönnettäköön että kokeiluni tällä saralla ovat vielä sangen rajallisia ja ristiriitaisia. Jotkin tuotteet toimivat, toiset eivät - aivan niin kuin normikosmetiikassakin.Tuotteiden säilyminen huolestuttaa, sillä tunnustan käyttäväni vuosia vanhoja huulipunia ja luomivärejä. Toisaalta minun olisi hyvä oppia käyttämään vanhat kemikaalit ensin alta pois ja vasta sitten hankkia uutta, toisaalta vaihtelu virkistää.

Ennen kaikkea minusta on mukavaa kokeilla eri värejä ja tekniikoita kasvoilleni ja kehittyä pikku hiljaa. Kiellettyä tässä harrastuksessa on ainoastaan innostuksen ja luovuuden puute. Miten, milloin ja miksi te kiinnostuitte kosmetiikasta ja meikkaamisesta?