Pannutus - kärsivällisyyden kasvattaja

Olen ollut pidemmän aikaa kiinnostunut käyttämään kosmetiikkani loppuun jemmoistani. En kuitenkaan tähtää minimalistiseen meikkijemmaan, vaan kohtuulliseen. Edelleen pidän siitä että minulla on valinnan varaa meikeissä ja koska minulla on todella kuiva ja herkkä iho niin olen joutunut etsimään minulle toimivia tuotteita pitkään. Lisäksi olen tietyllä tavalla kiintynyt meikkeihini, en halua heittää niitä pois vaan käyttää hyvät tuotteen loppuun eli pannuttaa ne. Pannutus siis tarkoittaa sitä että käyttää tuotteensa pannuun asti eli puuterisissa tuotteissa metallipannun pohja alkaa paistaa ja ideaalitapauksessa tuote käytetään kokonaan pois.

Vasemmalla Nuxen Reve de Miel huulirasvan jämät. Purkkiin on myös kaavittu Clarinsin Instant Light Lip Balm Perfector 03 My Pink huulirasvan jämät, siksi sisältö näyttää vaaleanpunaiselta. Oikealla Essencen 05 Soft Blonde kulmakynä ja Catricen MATT'tastic Beige -luomiväri.

Olen kirjoittanut jo aiemmin kosmetiikan säilyvyydestä ja mainitsen tässä vielä, että puuteriset tuotteen säilyvät todella paljon pidempään käyttökelpoisina kuin nestemäiset. Säilytysolosuhteilla voi vaikuttaa säilyvyyteen jonkin verran eli älä säilytä tuotteita kuumassa ja kosteassa kylpyhuoneessa ja muista pitää hajuvesipullot valolta suojassa pahvipakkauksessa. Laadukkaat tuotteet kestävät pitkään ja formuloinnillakin on vaikutusta säilyvyyteen: Jotkin huulipunat mm. härskiintyvät niiden sisältämien rasvojen takia nopeammin kuin toiset. Omasta kokemuksesta voin sanoa että Estee Lauderin huulipunat ovat olleet säilyvyydeltään pettymyksiä ja siksi en ko. merkin huulipunia enää osta.

Pannutus on muuttanut suhtautumistani kosmetiikan ostamiseen järkevämpään suuntaan. Tuotteet kestävät jatkuvallakin käytöllä yllättävän pitkään - onneksi koska silloin niitä ei oikeasti ole pakko ostaa koko ajan lisää. Itse en kuitenkaan ole halunnut sitoutua tiettyjen tuotteiden pakkopannutukseen vaan olen edelleen vaihdellut tuotteitani, jotka jo omistan, ja keskittynyt enemmän niiden käyttökiertoon eli rotaatioon meikatessa.

 Diorin viisikot: ylhäällä 169 Purple Crystal ja 809 Petal Shine, alhaalla 609 Earth Reflection ja 746 Ambre Nuit. Tässä on vain osa viisikoistani.

Olen huomannut että Diorin viisikot ovat jääneet monessa blogissa nykyisin vaille hehkutusta ja uudet merkit ovat monella korvanneet niiden keräilyn. Itse olen keräillyt meikkejä yli 10 vuotta ja sinä aikana alennusmyynneistä olen ostanut myös Diorin viisikoita. Ne ovat edelleen ihania ja aion käyttää ne viimeiseen partikkeliin asti. Viisikoiden värivalikoiman uudistuttua tajusin omistavani jo ne parhaimmat joten ihan heti en ole ostamassa uusia. Jälkikäteen ajateltuna en olisi ostanut niin montaa luomiväriä kuin omistan, mutta nykyisin mietin todella tarkkaan mitä ostan eli en enää tee jatkuvia hankintoja. Olen aina ostanut kosmetiikkani alennuksesta (mieluiten lisäalennuksesta) joten olen sitä kautta pystynyt ostamaan myös selektiivistä kosmetiikkaa. Ripsivärit olen kuitenkin muutamaa hutikokeilua lukuunottamatta ostanut aina marketista.

Pannutus tuntuu nyt mielekkäältä joidenkin tuotteiden osalta yhdistettynä palettien kunnolliseen kiertoon. Värit ja kosmetiikka on edelleen minulle tärkeitä ja auttavat jaksamaan arjessa. Kosmetiikka on osin harrastus - missään vaiheessa se ei ole ollut työ vaikka ystäväni joskuu vitsailikin että hänellä on oma tuote-esittelijä mukana kosmetiikkaosastolla.

Instagramiin postaaminen on tuntunut juuri nyt myös mielekkäältä tavalta jakaa kosmetiikkainnostustani, mutta aion pitää tämän blogin myös siinä rinnalla. Pannutus jatkukoon ja Instagramista voi käydä kurkkaamassa pannutuskuvia.

Konmaritus ja kosmetiikka

Viime aikoina naistenlehdissä, blogeissa ja jopa tv-ohjelmissa on vilistänyt juttuja KonMari-metodista, jossa siivoaminen ja tavaroiden karsiminen on keskiössä. Taustalla on ajattelu, että tavaroiden vähentäminen ja yleinen hyvä järjestys vapauttaa henkisiä voimavaroja ja ihan asuinneliöitä muuhun toimintaan. Luulen, että suurin osa konmaritukseen hurahtaneista on naisia. En jotenkin usko, että miehet niin innostuisivat lukemaan siivoamisesta ja järjestyksestä. Voin tietysti olla väärässä.

Olen seurannut ilmiötä myös lähipiirissäni, kun hyvä ystäväni S on innostunut myymään tavaroitaan nettikirpputoreilla ja ostaa nykyään kaiken mahdollisen kirpputorilta...sekä käyttää käsittääkseni melkein yksinomaan luonnonkosmetiikkaa. Hän innostaa esimerkillään minuakin kuluttamaan vähemmän.

Itse en ole luopunut juurikaan tavaroistani. Joitakin kosmetiikkatuotteita olen lahjoittanut äidilleni ja yhdelle tuttavalle, jolla tiedän tarvetta olevan. Konmaritus on saanut minutkin kuitenkin muutamaan otteeseen siivoamaan enemmän mieheni suureksi ilostukseksi. Olen jopa rullaillut pyyhkeitä koriin rullat ylöspäin niin että näen mitä pyyhkeitä korissa on. Sen jälkeen olen kuitenkin latonut korin päälle vaakatasoon lisäpyyhkeet...nopein ja helpoin ratkaisu. Fanaattisimpien konmarittajien mielestä ehkä selkärangattomin.

Asunto on vaihtunut HOASin sillipurkista miehen isompaan asuntoon. Tämä on mahdollistanut myös vihdoin kapean Hemnes-lipaston hankkimisen. Vanhan mäntysenkin mies maalasi valkoiseksi. Vetimet ajattelin aluksi vaihtaa mutta vedinten hinnat nähtyäni tulin toisiin aatoksiin. Spreijattiin ne sitten yhdessä kultaisiksi mikä maksoi vain 5 €. Näin ollen sain suurimman osan kosmetiikastani laitettua omille paikoilleen. Järkytyin meikkien määrästä ja nyt yritän olla hamstraamatta lisää. Silti välillä saatan käydä palettejani läpi kuin Klonkku konsanaan ja huokailla aarteitteni äärellä. Vähän kaduttaa niiden osto, mutta se menee ohi kun käytän niitä...ja minähän myös käytän.

Koska olen 90-luvun laman lapsi, ei kotona ollut juurikaan ylimääräistä. No nyt on. KonMari-villitys muistuttaa itseäni lähinnä siivoamaan enemmän, ostamaan vähemmän ja käyttämään loppuun jo ostetut tuotteet. On ollut pakko vähentää uutuustuotteiden lanseerausten seuraamista, koska se aiheuttaa liikaa ostohaluja - tästä välillä lipsun. Äitini jaksaa muistuttaa miten hänellä oli ennen vain Tokalon värivoide sekä sininen luomiväri ja hyvin pärjäsi. Onhan se niinkin. Silti minusta on ihana vaihdella luomivärejä, huulipunia, tuoksuja ja kynsilakkoja fiiliksen mukaan. Hypistellä, kokeilla ja innostua kosmetiikkatuotteista.

En usko että tavaran vähentäminen tuo onnea, mutta pysyvä järjestys voi kyllä lisätä mielenrauhaa.  Monet tavaroistamme ovat tärkeitä vain meille, ei muille. Muistot saattavat lisätä ihan jonkin rahallisesti arvottoman esineen arvoa meille, ei muille. Tämän huomasin taannoin Fidan kirpputorilla käydessäni. Mietin etten yhtään ihmettele miksi joku on halunnut niistä tavaroista eroon, mutta oli epätodennäköistä että joku vielä ne huolii. Osan kyllä, mutta tuskin kaikki löytävät uuteen osoitteeseen. Niin paljon huonoa ja kulunutta tavaraa oli tarjolla. Silti olen sieltä tehnyt vuosien varrella muutaman löydön eli hyvät ja ehjät tavarat liikkuvat tietysti nopeasti ja niitä täytyisi kytätä. Siihen ei kärsivällisyyteni riitä ja onneksi ystäväni S on vinkannut jos on nähnyt vaikka keräämääni astiasarjaa jossain. Yllätyksekseni Fidassa on ollut tarjolla myös vanhoja meikkejä, jotka kuuluisivat kyllä mielestäni ilmaiskoriin tai ihan roskikseen, koska kyseessä on kuitenkin hygieniatuotteet.

Konmarituttamisen hehkuttaminen on kuitenkin vähän pysäyttänyt minua tavaroideni äärelle. Ne tuovat minulle nyt paljon enemmän iloa kun tiedän mitä on missäkin enkä enää kompastele niihin tilan ahtauden takia. Kosmetiikassa täytyy myös miettiä säilyvyyttä. Tunnustan että käytän kosmetiikkaani reilusti yli valmistajien suosituksien. En säilytä kuin välttämättömimmät kosmetiikat (dödö, shampoo, hoitoaine, saippua jne.) WC:ssä ja kaiken muun muualla asunnossa. Muuten luotan aistinvaraiseen havaintoon siitä voiko jotain tuotetta vielä käyttää. Minulla on yli kymmenen vuotta vanhoja hajuvesiä joita käytän edelleen. Koska säilytän niitä aina mukana tulevissa pahvilaatikoissa niin suurin osa on pysynyt valolta suojassa ja siten hyvänä. L'eau par Kenzon jämät ja siskoni ikivanhan Tommy Hilfigerin Tommygirlin käytin pöntönraikastajana loppuun. Diorin J'adoren edp on yli kymmenen vuotta vanha ja edelleen hyvän tuoksuinen. Voittaa nykyiset vesitetyt versiot mennen tullen.

Konmaritus on saanut pohtimaan millainen aineeton tai aineellinen kuluttaminen olisi mieluisaa tai onko kuluttaja edes se miten itseäni määrittelisin. Onhan se todella negatiivinen termi: kuluttaja kuluttaa rahansa, aikansa ja luonnonvarat vielä päälle. Mieluummin olen kansalainen, vaikka on se kuluttamisen paino varmasti harteillani. Kukat tuovat minulle kuitenkin iloa ja piristyn ruukkukukkien väreistä läpi vuoden. Ehkä siis panostan niihin myös tulevaisuudessa.

Joillakin konmarituksen tavoitteena on minimalistinen ja tavarasta tyhjä koti, toisilla se että mahtuu liikkumaan asunnossa. Koska ihmiset ovat erilaisia, niin ovat myös tavoitteet ja tarpeet. Joku haluaa meikkipussiin vain muutaman luottotuotteen, toinen haluaa mahdollisimman monta eri tuoksua. Kaikki varmasti keräävät edelleen jotain konmarittamisen mahdollistamana tai siitä huolimatta: kokemuksia ulkomaanmatkoista, hopealusikoita, tuoksuja, huulipunia tai vaikkapa ihan vain mustikoita. Itse iloitsen siitä, että nykyään löydän jemmoistani nopeasti juuri sen luomivärin tai huulipunan jota satun kulloinkin kaipaamaan.

Kuorivat sukat

Löysin laatikosta Footnerin kuorivat sukat (2 x 20 ml, made in Taiwan), jotka ovat siskolta saatu lahja varmaan yli vuosi takaperin. Olivat hautautuneet ties minkä romukasan alle ja nyt vihdoin päätin että minähän kokeilen ja katson mihin näistä on.

Kauneudenhoitorutiineistani kaikenlainen kuorinta on ollut oikeastaan aina pannassa, koska atooppinen ihoni on poikkeuksetta vain ärtynyt kuorinnasta. Siksi suhtauduin myös näihin kuorintasukkiin varauksella.

Käyttö: Sukkia pitää pitää tunti jalassa ja sen jälkeen huuhdella jalat.Vaikutuksen pitäisi alkaa näkyä 5 - 10 päivän päästä eli mikään pikaratkaisu akuuttiin jalkojen kaunistautumiseen nämä sukat ei ole. Ihon kuoriutuminen voi kestää parikin viikkoa.

Jalkojen lähtötilanne: Olen lintsannut jalkojen rasvaamisesta pitkään ja sen kyllä huomaa. Kantapään ja jalkapohjan välistä iho on superkuivaa ja olen vetänyt siitä kaistaleita irti (tiedän ettei saisi). Pottuvarpaissa kovettumat ovat kasvaneet ja jaloissa on muutama rakko lenkkeilystä.

 

  

Käyttökokemukseni: Nämä ovat todella isot sukat ja koska minulla on pieni jalka jouduin käyttämään hieman maalarinteippiä, jotta sukat pysyisivät napakasti jalassa. Laitoin vielä villasukat näiden päälle, koska sukkien sisällä oleva geeli on kylmää ja tuntui ensimmäiset 40 minuuttia kylmältä villasukista huolimatta. Minulla on tosin huono ääreisverenkierto ja melkein aina jalkoja paleltaa. Loppua kohden tunsin kuitenkin epämiellyttävää kuumotusta jaloissa. Pääsin kuitenkin tunnin vaikutusaikaan. Oli ihana rasvata jalat käsittelyn jälkeen. Mieheni kommentoi kuorintasukkia sanomalla, että nuohan haisevat ihan alkoholille. No, INCI:ssä alkoholi tulee heti veden jälkeen toisena, joten ei ihmekään että haiskahtivat. Ensivaikutelmani olikin, että mitkä ihme myrkkysukat vetäisen jalkaani ja kaiken maailman juttuja sitä yrittääkin jotta pääsisi vähän helpommalla kauneudenhoidossa (tämä oli kuitenkin aika kaukana rentouttavasta ja kivasta puunaamisesta).

Jälkipuinti: Kun vaikutuksesta oli kulunut 20 minuuttia jalat tuntuivat edelleen hieman kuumottavilta ja ne kihelmöivät. Iho alkoi kuitenkin varsinaisesti kuoriutua vasta noin 5 - 6 päivän jälkeen sukkien käytöstä ja ihon riekaleita jäi ympäri asuntoa ja sukat olivat täynnä niitä. Ihan helpolla näillä sukilla ei pääse, koska asunto ja tavalliset sukat on pakko imuroida ihoriekaleista. Kaiken kaikkiaan käyttökokemus oli epämiellyttävä ja koin, että dippasin jalkani myrkkysukkiin. Jaloista tosin lähti yllättävän paljon kuollutta pinta-ihokerrosta pois, mutta pottuvarpaiden kovettumiin sukat eivät tehonneet. Jalat näyttivät puolentoista viikon jälkeen käytöstä aika hyviltä. Tosin epäilen, että ihan jalkarasvan säännöllisellä käytöllä olisi voinut olla sama vaikutus. Lisäksi vaikutus oli vain väliaikainen, koska minusta tuntui että kovettumia alkoi muodostua melko pian uudelleen. En ostaisi näitä sukkia itse, enkä haikaile käyttökokemuksia lisää.

Kevätlakka

Pääsiäisenä hillitsin itseni, enkä syönyt yhtään suklaamunaa tai muutakaan pääsiäiskarkkia. Nyt ostin itselleni ihanan pastellisen liilan kevätlakan. Lumenen Gel Effect 18 Aamukaste (5 ml, valmistusmaa tuntematon) on ihanan kiiltävä lakka ja siinä on pientä hopean väristä kimmalletta tuomassa lisäheijastusta ja kiiltoa lakkaukseen.

Kaksi kerrosta riitti peittävään lopputulokseen ja sivellinkin oli passeli - ei liian kapea. K-Citymarketissa on nyt Lumenen tuotteet -40 % alennuksella. Lakka maksoi normaalihinnalla 6,20 € ja alennuksen jälkeen 3,72 €.

Olen pitänyt Lumenen lakoista, vaikka kotimaisuus tietysti lisäisi kohdallani innostusta. Kausivärit ovat nättejä ja tarjouksesta saa lakan edullisesti. Lakkoja yritän ostaa nykyään harvakseltaan, koska niitä on kertynyt laatikoihin. Joskus vastaan tulee vain sellainen namiväri, että repsahtaa.

Lisa Eldridge: Face Paint - The Story of Makeup

Siitä asti, kun sain tietää että Lisa Eldridge on kirjoittanut kosmetiikkaa käsittelevän kirjan, sormeni syyhysivät päästä siihen käsiksi. Niinpä tein paikalliselle kirjastolleni hankintaehdotuksen ja ilokseni huomasin, että kirjaa oli otettu valikoimiin jopa kaksin kappalein. Tietysti tässä tapauksessa enempi olisi parempi, koska kiinnostuneita lukijoita varmasti riittää.

Face Paint - The Story of Makeup (Kasvomaali - Meikin tarina, s. 240, ISBN 978-1-4197-1796-3) on jaoteltu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on nimeltään The Ancient Palette eli muinainen paletti ja se on jaettu edelleen kolmeen osaan värin mukaan: punaiseen, valkoiseen ja mustaan. Näissä osissa valotetaan eri värien käytön historiaa ja osin myös politiikkaa ja naisten asemaa yhteiskunnassa, koska se liittyy niin vahvasti naisten oikeuteen maalata tai jättää maalaamatta kasvojaan haluamallaan tavalla. Näissä osioissa nostetaan esiin, millaisia ainesosia antiikin meikeissä käytettiin ja mitä vaaroja entisaikojen kalliimmat kosmetiikkatuotteet pitivät sisällään. Kirjassa hypitään aika joviaalisti eurooppalaisten hovien, antiikin sivilisaatioiden tai vaikkapa aasialaisten kauneuskulttuurien välillä aina nykypäivän kauneusikonien tulkintoihin entisaikojen tyyleistä.

Kirjan toinen osa on nimeltään The Business of Beauty eli kauneusbisnes ja se on jaettu neljään osaan: media ja motivaatio, kauneuspioneerit, historia käsilaukussasi ja tulevaisuuden innovaatiot. Toinen osa siis käsittelee sitä, miten mediassa luodaan kuvia ja illuusioita kauneudesta ja saadaan ihmiset imitoimaan näitä kuvia, esimerkkinä vaikka Hollywoodin kulta-ajan glamouria hohkavat näyttelijättäret. Kirjassa nostetaan esille myös sitä, miten meikit kehittyivät näyttämötaiteen olosuhteista elokuvateollisuuden vaatimiin laadukkaampiin tuotteisiin, jotka kestivät paremmin iholla ja näyttivät luonnollisimmilta. Kirja tarjoaa pieniä historiikkeja eri kosmetiikkamerkeistä, kertoo miten ne uudistivat kosmetiikkaa tai keksivät markkinoida niitä paremmin ja miten nämä yritykset ja merkit kehittyivät. Eldridge myös nostaa esille, että nykyajan globaalit kauneusyritykset ovat monesti aloittaneet saippuavalmistajina, parfyymitaloina tai meikkitaiteilijat ovat perustaneet nimeään kantavan sarjan.

Lisäksi kirjan toisessa osassa on lopussa pieni osio siitä, miten viime vuosikymmeninä meikkivoiteiden, huulipunien ja luomivärien seokset ovat muuttuneet, kun uusia raaka-aineita (muun muassa haihtuvien ja haihtumattomien silikoniöljyjen emulsioita, helmiäisiä, polymeerejä, E-vitamiinia jne.) on alettu sekoittaa niiden bulkkeihin.  Näin meikeille on saatu kestävyyttä, hoitavuutta ja helpompaa levittyvyyttä.

Kirjassa on kattava sisällysluettelo ja lähdeviitteet, joten kiinnostavaa lukemista löytää varmasti jatkossakin kun käy lähteitä läpi. Kirjan ulkoasu oli kaunis ja kuvitukseen oli käytetty entisajan mainoksia, Eldridgen tekemiä meikkejä, naistenlehdissä esillä olleita kuvia,  kuvia kosmetiikkatarvikkeista ja kauneisideaaleista, mihin tiettyjen aikakausien ja kulttuurien naiset pyrkivät. (Miehet tietysti käyttivät myös ennen Ranskan vallankumousta kosmetiikkaa aristokraattien piireissä, mutta tämä kirja keskittyy kyllä pääasiassa naisiin. Kiteytettynä, mitä rajoitetumpi naisen asema, sitä vähemmän meikkejä ja kosmetiikkaa hyväksyttiin ja sitä enemmän niiden käyttöä rajoitettiin, paheksuttiin ja pilkattiin - nimenomaan miesten toimesta, jotka kirjoittivat valtaosan antiikin kosmetiikkaa käsittelevistä teksteistä.)

Kirjan läpi on myös ripoteltu kauneusmuusista historiikkeja ja niissä on kuvailtu miten nämä naiset käyttivät tai käyttävät kosmetiikkaa. Itse luin nämä muusaosuudet ensimmäisenä läpi ja niistä vanhemmat olivat kiinnostavia, koska en juuri tiennyt näiden naisten kauneussalaisuuksista mitään. Sen sijaan osiot esimerkiksi Amy Winehousesta ja Madonnasta koin jotenkin väkinäisinä, koska heistä nykyajan julkimoista tietää luonnollisesti enemmän. Kirjassa koin ajoittain miinuksena tekstinasettelun ja jaottelun, joka välillä keskeytti lukemisen ja katkaisi ajatuksen. Kirjassa piti välillä palata taaksepäin, jotta varmasti tiesi lukeneensa kaiken, mistä tuli pientä kaaostunnelmaa.

Koska olen myös arvostellut Madeleine Marshin Compacts and Cosmetics -kirjan ja koska Eldridge siteeraa häntä usein kirjassaan, en malta olla vertaamatta näitä kirjoja. Siinä, missä Marshin kirja on enemmän kronologisesti etenevä kulttuurihistoriaa käsittelevä kirja, on Eldridgen enemmän aiheesta toiseen hypähtelevä ja näiden aiheiden sisällä menevät aikakaudet iloisesti sekaisin ja fiilistellään julkkiksia, kosmetiikkabrändejä ja entisajan kauneustuotteita ja rituaaleja. Tyyli on tietysti erilainen ja naiset selkeästi lähestyvät aihetta eri perspektiivistä, mutta itse antaisin Marshin kirjan mieluummin lahjaksi - ja en myöskään vastustaisi, jos löytäisin sen joku joulu lahjapaketista. (Harmitti muuten vietävästi, kun huomasin, ettei kirjastossa enää ole Marshin kirjaa. Liekö joku käynyt kääntämässä sen? Laitoin jo kirjastolle pyynnön, että tilaisivat uuden kappaleen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Asiaa tietysti varmasti auttaisi, jos useammat lukijat tekisivät uuden hankintapyynnön kirjasta.)

Kaiken kaikkiaan Eldridgen kirja on mielenkiintoinen teos kosmetiikasta, kauneusrituaaleista ja kosmetiikkateollisuudesta. Kirja on kirjoitettu englanniksi ja suomennosta odotellessa siihen on tyytyminen. Luin sitä useampana päivänä eri osioita fiilistellen ja unelmoiden, että Shalimar EdP maksaisi edelleen vain 27,50 $. En olisi myöskään pettynyt, jos saisin tämän kirjan lahjaksi, koska teos tulee satavarmasti säilymään pidempään luettavana kuin meikkaamiseen perehdyttävät teokset, joiden kuvitus tuntuu vanhentuvan muutamassa vuodessa kun meikkityylit muuttuvat.

Selektiivinen pettymys

Ostan yleensä ripsivärin markettipuolelta, koska en halua maksaa paljon tuotteesta, jonka joutuu ostamaan usein uudelleen. Viime aikoina minulla on kuitenkin ollut huono onni tuhraantuvien markettiripsivärien kanssa ja päätin kokeilla josko selektiiviseltä puolelta löytyisi varisematon ripsiväri.

En osta vedenkestävää ripsiväriä, koska menneisyydessä sen poistaminen on ollut hankalaa ja hankaamisesta on seurannut turvonneet silmät. Päätin ostaa sisareni suosituksesta Lancômen Hypnôse Volume-à-porter ripsivärin (made in France; 6,5 ml). Käytin Kicksin 20 % -alekupongin siihen ja hintaa jäi näin ollen 25,6 € normaalihinnan ollessa 32 €. Tämä on kallein ripsiväri, jonka olen koskaan ostanut. Pienikokoinen silikoniharjaosa ja se, että tuote olisi helppo poistaa silmistä ilman hankaamista, olivat ostopäätöksen takana. Tietysti myös sisareni suositus, koska yleensä ripsivärit käyttäytyvät silmissämme samalla tavalla.

Volume-à-porter oli kuitenkin poikkeus, valitettavasti. Siinä missä sisareni raportoi, että ripsiväri pysyy ihanteellisesti hänen silmissään, minulla ongelmat ripsivärin kanssa alkoivat välittömästi. Minulla Volume-à-porter nimittäin varisee ja paljon. Se varisee silloin, jos en ole käynyt ulkonan tai jos käyn ulkona, mutta ei sada vaan paistaa aurinko. Jopa tiskatessa se sulaa rumasti alaluomelle. Parhaimmillaan päivässä Volume-à-porterista tulee vain harmaat miniläikät alaluomelle, pahimmillaan mustat, isot raidat. Lisäksi ripsiväri tekee varsin vaatimatonta jälkeä, minkä se olisi saanut anteeksi jos ei olisi varissut niin pahasti, koska harjaosa on tarkka ja miellyttävä käyttää. Volume-à-porter on ollut käytössä nyt pari kolme kuukautta, eikä bulkin kuivuminen ole auttanut varisemisongelmaan. Ennakoinkin, että tämä ripsiväri kuivahtaa kuukauden sisällä ja maksimikäyttöajaksi tulee 4 - 5 kk.

Meikkaamisen jälkeen tiskattu ennen ulos lähtemistä. Tiskaamisen jälkeinen ripsariraita.

Silmäni (samoin kuin ihoni) ovat olleet erityisen kuivat koko talven ja vuotaneet tuulessa monesti. Sanomattakin on selvää, että minulla tämä ripsiväri leviää, jos silmäni alkavat vuotaa. Se leviää tosin jo kauan ennen tuulenpuuskan kanssa vastakkain joutumista, nimittäin sisätiloissa. Rahanhukka ärsyttää, koska olin ajatellut että vihdoin saisin rahoilleni vastinetta ja ripsivärin, joka ei varisisi ja sotkisi meikkiä. No, en saanut.

Volume-à-porter alaluomella.

Tämän poistamiseen ei myöskään riitä pelkkä puhdistusmaito, vaan se vaatii erillisen silmämeikinpoistoaineen. Edes suihkussa poistettaessa se ei irtoa kokonaan, vaan vaatii jälkikäsittelynä silmämeikinpoistoaineen. Halusin pitää tästä, mutta selektiivinen puoli tuotti nyt pettymyksen.

Harja: 5/5
Pakkaus: 5/5
Poistaminen: 3/5
Pysyvyys: 2/5
Hinta-laatu: 1/5

Meikkivinkkejä silmälasien käyttäjille

Silmälasit aiheuttavat omat haasteensa meikkaamiseen. Likinäköisten miinuslasit pienentävät silmiä, kun taas kaukonäköisten pluslasit suurentavat niitä. Vähän aikaa sitten törmäsin Me Naiset -lehdessä (36/2014, s.42) erilaisiin vinkkeihin, jotka on suunnattu meille rillipäille. Jos ko. juttu on livahtanut huomaamatta ohi, niin pääsette nyt silti osalliseksi sen hyvistä neuvoista. Olkaa hyvät!

Legendaarinen Dame Edna. Lähde.

Pluslaseja käyttäville neuvoja:

Suositellaan erottelevaa ripsiväriä (näin paakut eivät korostu pluslasien suurentaessa silmiä).

Suositellaan paksua ja häivytettyä rajausta tyyliin smokey eyes (savusilmät).

Tumma sisäkajaali kuuluu myös meikkirepertuaariin.


Miinuslaseja käyttäville neuvoja:

Suositellaan tuuheuttavaa ripsiväriä.

Suositellaan kissamaista rajausta, joka tuo silmää selkeästi esiin.

Alarajaus suositellaan tehtäväksi ripsirajan alapuolelle. Sisäkajaaliksi voi halutessaan laittaa valkoisen kajaalin, joka hieman suurentaa silmää.


Yleisiä neuvoja:

Jos käyttää usein värikästä huulimeikkiä, kannattaa valita neutraalin väriset kehykset.

Jos ongelmana on selkeästi erottuvat silmänaluset, niin kannattaa valita kapea kehysmalli, jolloin kehysten alareuna piilottaa silmänaluset. Vältä pyöreitä kehyksiä, jotka pahimmillaan myötäilevät silmäpusseja ja tuovat ne korostetusti esiin.

Jos ihosi punoittaa, niin vältä punertavia ja sinertäviä sävyjä kehyksissä. Ne korostavat kasvojen punaisia laikkuja ja katkenneita verisuonia.

Kehysten tulee jättää kulmakarvat kunnolla näkyviin, muuten kasvojen ilme muuttuu kokonaan.

Kulmakarvat kannattaa meikata pehmeästi puuterimaisella kulmavärillä, koska kulmakynää käyttämällä lasien yläreunan päälle muodostuu toinen selvä muoto.

Jos omat kasvot ovat kulmikkaat, niin kannattaa valita hieman pyöristetyt kehykset.

Jos omat kasvot ovat pyöreät, niin kannattaa valita selkeät ja kulmikkaat kehykset.

Levitä poskipuna niin, että lasit eivät osu sen päälle, koska lasit taittavat ja siten vääristävät meikkiä. On siis mahdollista, että meikki näyttää epätasaiselta.

Kaksoisleuasta voi kääntää huomion pois valitsemalla kehykset, jotka kaartuvat ylöspäin ja joiden yläosassa on käytetty koristeita, kuvioita tai värejä.